Kommunikointiongelmia?

Vieraaseen kulttuuriin sukeltaminen lupaa lähes varmasti otsikossa mainittuja tilanteita. Kun niitä kuitenkin alkaa ilmaantua jo ennen kuin pudistelen kotimaan tomut jaloistani, on olo luvalla sanoen lähes hutera.

Tuossa viimeksi julkaisemassani listassa oli yhtenä kohtana ULn kiinnostus saapumistani kohtaan - tai siis, kuten kävi ilmi, sen puute. Otin nimittäin tuon listan luomisen jälkeen itseäni niskasta kiinni, ja thuduut ovatkin vähentyneet lupaavasti. Tähän tiedustelutoimeen tartuin ponnekkaasti sähköpostin välityksellä. UL:n vastikään uudistuneilta sivuilta löysin enniinnopeasti yhteystiedot Euroopan alueen International Education koordinaattorille, jolle kirjailin ystävällisen kyselykirjeen. Tässä kirjelmässä utelut painottuivat lähes täysin mahdollisiin tutoreihin sekä varattuun - JA MAKSETTUUN - majoituspaikkaan löytämiseen.

Vastaus tuli kiitettävän nopeasti - ei siis mitään ongelmaa tällä saralla. Sitävastoin koordinaattoritädin englannin (tai vilman?) ymmärtämisessä olisi toivomisen varaa:
Thank you for your e-mail. You were sent an information pack giving youdetails about this University and the dates for Orientation... jaadajaada, siellä ja silloin [jotka kaikki siis tiesin jo]

Tai no, hyviä infojahan tuossa oli, mutta omassa viestissäni olin vielä maininnut tuon info-paketin ja että olin sen kyllä saanut. Eli koska suurimmat huolenaiheeni koskivat lähinnä Limerickiin ja itse kampukselle saapumista - eikä niinkään sitä että ketään vastaan kaipaisin (tai odottaisin...) tms. -niin jotain varmuutta ja osviittaa siitä, etten joudu hortoilemaan suhteellisen laajalla kampus-alueella tunti-/päiväkausia, olisi kiva saada. Niinpä reippaana tyttönä yritin uudestaan: kiittelin täti koordinaattoria rivakasta vastauksesta ja yritin muotoilla kysymykset uuteen muotoon:
... what I'm most uncertain about is the practical stuff upon my actual arrival: will there be anyone meeting me anywhere? When I get to the campus area, where should I go first?

Aika yksiselitteistä, vai mitä sanotte?

Vastaus tuli tälläkin kertaa pikaisesti, mutta siinä todettiin vain, että ketään ei tule LENTOKENTÄLLE vastaan. [duh, kyllähän se nyt jo arvattiin...] Ja että reilu päivä jonka kampuksella ehdin viettää ennen orientaatiota kannattaisi käyttää lepäillen ja ympäristöön tutustuen.

On varmaan tarpeetonta mainita, etten enää vaivautunut kyselemään enempää. Sitävastoin ostin rinkan - jos tosiaan tulee sitten harhailtua pidemmältikin siellä kampuksella. ;)

Ja vaikka ei vielä olla Suomesta lähdettykään, niin täytyy myöntää, että kyllä meillä on täällä asiat aika h****tn hienosti järjestetty! (itse vaihtaritutorina viime syksynä useamman henkilön junalta/bussilta MIKKELISSÄ hakeneena...) No, seikkailumielellä - ja eihän se saari niin suuri ole, että pitkälle ehtisi eksyä... ;)

TJ 23 - vähiin se rupee käymään...

Kärsimätöntä odotusta

Varmaan noin 8/9 koko BScBA 3 vuosikurssista on jo lähtenyt vaihtoon. Tämä jäljelle jäävä 1/9 käsittää siis ainakin allekirjoittaneen, Roopen, Alin, Rytmiryhmän sekä tod. näk. myös muut raukat Eurooppaan jäävät. Muista en todellakaan osaa sanoa mitään, mutta itselläni alkaa olla jo melko kärsimättömät olot. Kuukausi, tänään itseasiassa tasan, pitäisi vielä toimitella näitä Suomen asioita, ennen kuin pääsee matkaan ja kokemaan jotain ehkä uutta.

Kärsimättömän mielen sopukasta vilahtaa kuitenkin ajoittain järjen valo (uskokaa pois), joka paljastaa sen karun totuuden, että on ihan hyvä etten ole ihan vielä lähdössä. Seuraavassa nimittäin listaa asioista, jotka vielä pitäisi hoitaa ennen lähtöä:

• Polio-rokotus; oli nimittäin päässyt vierähtämään se 10 vuotta edellisestä osumasta.
• Läppärin osto (!!); toinen esimerkki "sitku"-elämästäni...
• Limerickin yliopiston heinäkuun alussa lähettämän medical questionnairen palauttaminen - täytettynähän se on jo ollut toista/kolmatta viikkoa.
• Kaikkien kavereiden tapaaminen; koska kesän aikana ei ole MUKA ehtinyt.
• Ottaa selvää saapumiskuvioista Irlantiin; kiinnostaako ylipäätään ketään milloin/millä olen Limerickiin saapumassa??
• Kaikkien muiden lentojen varaaminen/osto (äidin synttärit marraskuun alussa, paluu Limerickiin joulun jälkeen...)
• Pakkaaminen; mitä OIKEASTI ottaa mukaan (noku esim. kenkiä nyt pitäis olla joka asuun mätsäävät, samoin laukkuja... --> it's not easy being a woman!!!)
• ... ja kaikkea muuta, jota en oo vielä edes keksinyt...

Eli aika hyvä ettei vielä ole TARVINNUT lähteä. Voisihan tässä varmaan soitella Zen Cafen Laiskaa, tyhmää ja saamatonta - loputtomiin.

"En oo pettynyt, mietin vaan et minkä virheen tein, Kun sinusta tuli noin laiska. En oo surullinen, mietin vain et missä väärin tein Kun sinusta tuli noin saamaton... " ;)

Tai sitten vaan raa'asti tarttua toimeen. Tasan kuukausi - lähtölaskenta alkakoon! [kunnolla...]

Hyvin alkaa...

Tää vaihtoprosessihan on ottanut ensimmäiset askeleensa jo n. vuosi sitten, jolloin vaihtopaikkaspekulaatio kävi ylikierroksilla. Lopulliset päätökset paikoista saatiin loppusyksystä, josta alkaen Limerick on siinnellyt mielessä "sitku"-sanan kera.

Alunperin meitä piti Irlantiin lähteä kaksi: Mikko ja minä. Mikko sai kuitenkin työtilaisuuden - tai sanotaanko näin, että Farenta tarvitsi toimitusjohtajaa - ja nummet jäivät nyt sitten "farmaseutilta" kokematta. Kesän alusta saakka olenkin sitten ollut lähdössä matkaan yksin. Alkupelästyksen jälkeen olen alkanut kyllä nauttia tilanteesta: tulenhan olemaan vain itse itseni herra (frouva??) eikä tarvitse huolehtia kenestäkään muusta. Lisäksi, tulen varmaankin saamaan vaihtokokemuksesta vieläkin enemmän irti, kun JOUDUN selviytymään itse. Üksin. Lopulta kuitenkin se, mihin matkakaveria olisi ehkä eniten kaivannut, on ollut tämä ennakkotunnelmointi ja mehustelu. Sitä olen tässä hieman kateellisena reilun puolivuotta kuunnellut. Mutta pian pääsen itse, yksin, kokemaan.

Majoitus on ollut yksi suurimmista "huolen"aiheista meillä vaihtoonlähtijöillä. Etelä-Ameriikan matkaajathan ovat startanneet Suomesta ilman tietoa kämpästä... Meillä kävi kuitenkin tuuri: Mikkelissä keväällä opettanut Limerickin asukki Sheila Killian antoi varmuuden siitä, että on-campus majoitus on se oikea ratkaisu UL:ssa. Kampuksella on nimittäin neljä opiskelijakylää, joista kaikki on rakennettu 1990-luvun loppupuoliskolla. Lisäksi tätä ratkaisua puolusti fakta, että kampus on hyvin vilkas ja "omavarainen" palvelujen suhteen, joten itse kaupunkiin, johon on kampukselta matkaa muutamia kilometrejä, ei välttämättä tarvitse perusjuttujen takia lähteä. Kuulemma myös parhaat bileet pysyvät kampusalueella... ;)
Kuukausi sitten sain yliopistolta varmistuksen opiskelupaikasta, ja samaan hengenvetoon todettiin, että tietoja on-campus majoituksesta tulee sähköpostitse lähiviikkoina. Viime viikolla havahduin vihdoin ihmettelemään, kun Limerickin suunta oli pysynyt täysin hiljaa. Olin juuri lähettämässä kyselymailia, kun sähköpostihiljaisuus päättyi seuraavilla sanoilla: Dear Student, In preparation for your arrival, we would like to remind you that you rental fee for Dromroe Village of €1848.00 for on campus accommodation is now due. Jaha. Eihän siinä mitään, mutta tämä NOW tarkoitti OIKEASTI now: eli eräpäivä tuolle koko lukukauden vuokralle oli tämä kyseinen päivä, jona viesti inboxiini ilmaantui.
Hm.
Nopea vilkaisu Solo-palveluun paljasti, että Liikesivistysrahaston stipendistä huolimatta säästötililtä uupuu muutamia satasia. Opintolaina laitettiin hakuun, mutta koska ko. päivä oli perjantai, ei noista rahoista tulisi näkymään senttiäkään ennen tiistaita. Vuokra vaan olisi saatava lähtemään kansainvälisiin rahavirtoihin heti töiden päätyttyä. Tilanne ratkesi klassisella tavalla: "... iskää, lainaa rahaa...". Nuorempana käytetty verbi oli vaan "anna", mutta nyt kun üritetaan olla aikuisia, niin lainataan. Vuokrat on nyt kuitenkin maksettu ja kuumeinen odotus senkun kuumenee.

TJ 42. Can't wait!

TJ 46

Ulkona sataa. Tähän pitäisi varmaan alkaa totutella, onhan enää 46 päivää jäljellä Suomessa. Hetkeen. Sitten, noiden päivien päästä, tarkemmin 20.9. klo 7.40 nousee Helsinki-Vantaalta kone, joka vie minut Irlannin Nummille. Siellä varmaankin sataa paljon.

Ennen pidempiä löpinöitä voisi itsestä mainita sen verran, että olen Vilma, 26-vuotias BScBa-opiskelija Helsingin Kauppakorkeakoulun Mikkelin kampukselta (www.mli.hkkk.fi). Tämä Irlannin excu kuuluu opinto-ohjelmaamme, tai ei siis välttämättä Irlanti, mutta jokin ulkomaanvaihto kylläkin. Omalle kohdalleni se vaan nyt on tuo Irlanti, tai tarkemmin Limerick ja sieltä paikallinen yliopisto, University of Limerick (www.ul.ie). Mikkelistä ponnistaa nyt tämän syksyn aikana yli 60 "babaa" eripuolille maailmaa; on jengiä Argentiinassa (argentiina.blogspot.com), Japanissa (tokyo.ruoto.net), Koreassa, Kiinassa, Espanjassa, Ranskassa, Ameriikoissa... ja minä Irlannissa.

Ensimmäiset onnelliset ovat jo aloitelleet urakkaansa suurten vesien takana - ja oma lähtökuume senkun yltyy. Vielä pitäisi tuo melkein puolensataa päivää malttaa täällä Suomessa, ennenkuin pääsee Euroopan länsilaidalle potemaan koti-ikävää.

Sitä odotellessa.