Yhden yllätyksen anatomia

Suomeen paluustani on kohta viikko, ja lupaamani selostukset, selitykset ja soperrukset ovat antaneet odottaa itseään. Tässä nämä kuitenkin nyt ovat. Kiitos ja anteeks. ;)

Yllätyspaluuseeni johtanut juoni tuli punottua marras-joulukuun vaihteessa. Mielikuvituksettomuuksissani päädyin antamaan Ollille 12kk lahjakortin, joka oikeuttaa yllätykseen joka kuukausi. Tammikuun ylläriksi palasin siis noin puolitoista viikkoa "etuajassa"... kiva?

Alunperin tarkoitukseni oli ihan oikeastikin hieman matkustaa koe-kidutusten loputtua Limerickissä; vaihtoehtoina oli joko heittäytyä teiniksi ja reilata kotiin noilta nummilta tai lentää vierailukiertueelle Saksaan. Kotiinpaluupäivämäärän määritti Kylteripäivät 2006, jotka vietetään 2.-3.2. ja joille siis olen osallistumassa (duh). Tällä osviitalla hankinkin sitten paluulennon Tampereelle Frankfurt Hahnilta 1.2. - joka siis nyt jää käyttämättä.

Itse yllätyksen syntyyn liittyy koruttomasti oikeastaan vain kaksi tekijää: em. lahja ja raha. Aloin jossain vaiheessa marras-joulukuun pimeyksiä ja sateita miettiä kuinka paljon valuuttaa Saksan-seikkailulla mahdollisesti palaisi, puhumattakaan siitä tavaramäärästä, jota sieltä haluaisi ehkä tuoda mukanaan Suomeen. Tuolloin mukanani olisi kuitenkin KAIKKI loput Irlannin-tavarat, ja Ryanairilla lentäneet tietänevät että ruumaan saa lisämaksutta vain säälittävät 15kg - jonka jälkeen jokainen lisäkilo maksaa 8€. Todellisuus kun kuitenkin on se, että tulevaisuudesta ei ole muuta tietoa, kun että keväällä ei ole tällä hetkellä tiedossa MITÄÄN tuloja. Eli näillä rahoilla pitäisi kesään saakka mahdollisesti pärjätä - tai ainakin siihen saakka kun jostain löytyisi jotain töitä. Siksikin tulin kotiin. Mutta raha oli kuitenkin vähäisempi tekijä sen ilmeen rinnalla, jonka Ollin naamalla näin lauantai-iltana! Priceless!!

Itse matkasuunnitelma tuli siis punottua marras-joulukuussa. Tuolloin - tammikuun tenttiaikataulun varmistuttua - varasin aivan alunperin lennot jo 19.1. Tämä olisi siis tarkoittanut sitä, että kun viimeinen tenttini Irlannissa oli 18.1. klo 09.00, niin seuraavana aamuna minun pitäisi suoriutua 06.55 lennolle Shannon Lontoo. Toisin sanoen; en olisi ehtinyt viettää YHTÄÄN stressitöntä, tentitöntä tai muutenkaan hauskaa päivää tai iltaa Irlannissa ystävieni kanssa.

Joululomalta palattuani päädyin kuitenkin Ryanairin sivuille, joilta onnistuin tammi-alen turvin saamaan vieläkin halvemmat lennot muutamaa päivää myöhemmin. Ja näin lopullinen aikataulu oli valmis. Aiheesta täytyi tosin vielä tiedottaa muutamille tahoille, jotta Olli välttyisi paljastavilta kyselyiltä paluuni aattona...

Kaikki meni kuitenkin hyvin - monista matkakommelluksista huolimatta. Näistä, sekä viimeisistä hetkistäni Irlannin nummilla saatte lukea näiltä sivuilta asap (= joskus ny täs ku pystyy taas tuottamaan järkevää ja jäsenneltyä tekstiä...). Stay tuned?

Oikaisuja

Ulkona on rapsakka 25 asteen pakkanen, ja jopa kolminkertaisista ikkunoista vetää "kodikkaasti" - kuin Brookfield Hallin yksinkertaisesta räppänästä. Televisiossa pyörii joku jenkkisarja, tekstityksillä, suussa maistuu vielä aidon saarioisten kuralätkäpizzan viimeiset aromit ja talvi-ilta on pimentynyt ajoissa kohti kiljuvan kylmää yötä. On hienoa olla kotona. Suomessa. Tampereella.

Edelliseen poustaukseen liittyen täytyy oikaista pari asiaa. Kuten tuosta ensimmäisestä rivistä huomaa, en olekaan Saksassa, vaan Suomessa. Se ei kuitenkaan johdu siitä, että Saksa on paska maa (eikä edes ole) vaan siitä, että halusin yllättää Ollin, joka eli eilisiltaan saakka siinä luulossa, että tosiaan palaan vasta helmikuun jo alettua.

Toinen oikaisu koskee kansalaisvelvollisuuttani, joka on kuitenkin toisen kierroksen osalta vielä täyttämättä. En siis joutunut käymään Dublinissa torstaina - eikä minulla oikeastaan olisi ollut aikaakaan siihen! Sauli saa kyllä ääneni huomenna - tai viimeistään tiistaina, jolloin ennakkoäänestys täällä kotimaassa päättyy.

Lisätarinaa tämän koko "sotkun" syntyhistoriasta ja mielenkiintoisesta kotimatkasta tulossa PIAN!

Vähiin se käy...

Eli eloni täällä nummilla alkaa jo pimetä illaksi. Tentit saatiin kunnialla suoritettua eilen - eli toisin sanoen myös viimeinen osanen BScBA-tutkinnosta on nyt tehty! Minut erottaa valmistumisesta enää vaihtoraportti ja An Postin toiminta: eli miten ja milloin täkäläinen todistus nummilla suorittamistani uroteoista saadaan Suomeen.

Viimeisiin päiviin on ahdettu paljon tekemistä, mutta Sauli Niinistön upea kiri kotomaan presidentti-kisassa sai aikaan sen, että jouduin taas tänään turvautumaan Bus Eireannin epäluotettavaan ja hitaaseen kyytiin ja taivaltaa maan halki kansalaisvelvollisuutta suorittamaan. Pakkaaminen, siivoaminen ja muukin lähtötohina - ystävien kanssa oleilusta puhumattakaan - olisivat riittäneet täyttämään nämä jäljellä olevat päivät ilman yhtä "ylimääräistä" Dublinin-keikkaakin. Mutta: a girl gotta do what a girl gotta do. Toivon että tämä bussikuolema vol. 2.0 nyt KANNATTI - eli muistakaa ihmiset äänestää (Saulia!)!!

Aika on mennyt nopeasti - suorastaan hurjastellen. Eikä sitä vieläkään oikein tajua että tämä alkaa olla rusettia vaille valmis kokemus. Lauantaina suuntaan vielä jäähdyttelemään Saksanmaalle, josta palaan kotoisiin maisemiin 1.2. Yritän päivittää kuulumisia myös tuon vierailujakson aikana, mutta jos en ehdi/pysty, niin se on soromnoo.

Cheers näille nummille, ja kohti uusia seikkailuja!

Irlantilainen Internet

Pahoitellaan heti karkeen muutamien oleellisten kirjainten puuttumista - joudun nimittain turvautumaan kirjaston yleisiin koneisiin, omani kylla toimiessa mutta paikallisen netin yskahdellessa PAHASTI. Kontakti nettiloihin KUULEMMA loytyy, siis lapparini mukaan, mutta ei silla yhteydella mitaan voi tehda: yhtaan sivua se ei saa auki messengerista tai Skypesta puhumattakaan. Eli, jos joku nyt haluaa karmeasti tavoitella, niin varminta voi olla tekstata Irlannin numeroon +353 86 875 5779 tai soittaa Suomen numeroon, josta on tietenkin kaanto paalla.

Kokeet alkoivat tanaan, silla sita kampuksella vaikutetaankin. Markkinoinnin tentissa tarpit osuivat LOISTAVASTI kohdalleen, ja olo ei ole pelkastaan huojentunut mutta lahestulkoon hilpea! Huomenna on luvassa historiaa alkaen klo 12.30 - ja tahan tulevaan koitokseen meille on annettu 9 kysymyksen lista, josta kokeeseen tulee 6 - ja joista kolmeen olisi tarkoitus vastata. Kotona on odottamassa jo melkoisen hyvat muistiinpanot em. kysymyksista, joten turhaa tuskanhikea tai muuta ei onneksi ole luvassa. Korkeintaan siis tuon nettikysymyksen aarella... Enemman tenttihikoilua tarjotaan taas huomenna, kun keskiviikon organizational behaviour-tenttiin pitaisi hanskassa olla vahan enemmankin kuin vaan perusihmetteleya. Mutta se on huomisen murhe!

Loppukaneetiksi viela kolminkertainen elakoonhuuto Kinkomaan tapaan Sauli Niinistolle ja tulevalle toiselle kierrokselle: HURRAA, HURRAA, HURRAA, HURRAA!!

Lukemista, löysäilyä ja lunssaa

Kuten otsikko yrittää vihjata, työtaakka täällä on otettu hieman yskähdellen vastaan. Viime viikonloppu pyhitettiin maanantaina vaanivan media-projektin deadlinen väistelyyn, ja varsinainen luku-urakka kaivettiin naftaliinista tämän kauhun väistyttyä kauas horisonttiin. Suomeksi: lauantai ja sunnuntai yritettiin kehittää tutkimussuunnitelmaa saamelaisista ja maanantaina hyökättiin kirjojen kimppuun.

Tenttejähän joudun suorittamaan kaikkiaan kolme kappaletta, jotka tietysti herra Murphyn laatimien ohjesääntöjen mukaan osuvat peräkkäisille päiville. Luojan kiitos em. herrasmies oli ilmeisesti hieman vielä kuitenkin lomalla tuota aikataulua koottaessa, että koetukset osuivat kuitenkin vasta tenttijakson toiselle viikolle. Tämä tenttijaksommehan alkoi kuluvan viikon maanantaina (9.1.2006) ja päättyy reilun viikon päästä (21.1.). Oma koetukseni, kolme kunnian (?) päivää osuvat ensi viikon alkuun, maanantaista keskiviikkoon.

Tällä viikolla on siis yritetty ahmia tietoa ja kuroa umpeen kaikkia joululomalla hankittuja ajatuksen aukkoja. Tulokset nähdään ensi viikolla. Sekä historiasta että markkinoinnista meille on onneksi annettu jonkinlaista osviittakysymyslistaa, joten em. aineiden opiskelu on hyvin kohdistettua ja tärpillistä. Tosin markkinoinnin 12 kysymyksen sarja on kerätty luentojemme loppuun survotuista, "sample exam question"-otsikolla varustetuista kysymyksistä, joiden TOIVON olevan myös koekysymys-materiaalia. Muuten voi olla hikiset paikat maanantai-aamuna...

Tätä innostavaa ja motivoivaa luku-urakkaani on kuitenkin ilahduttanut tiesmistä hankittu kiukkuinen flunssa. Tämä kiusanhenki alkoi korvennella kurkunpäässä viikonlopun aikana, ja arjen koitettua on mokomaa yritetty kukistaa melkoisilla määrillä supisuomalaisia lääkkeitä (ei tosin sauna-terva-viina-akselilta... ;) ). Vihulainen on kuitenkin ollut ailahtelevaa sorttia: hetkellinen parempi olo on jo useamman kerran korvaantunut kahta kovemmalla kurkkukivulla räkähanan tiputtelusta puhumattakaan. Nyt tuntuu taas hieman valoisammalta, mutta eipä tässä taida vielä uskaltaa toivoa liikoja - kun on Finrexiniäkin vielä jäljellä...

Viimeiset puristukset kuitenkin enää täällä jäljellä - uskomatonta miten nopeasti aika on kulunut! Tuntuu niin nololta myöntää, että joulun jälkeen olen viettänyt suurimman osan ajastani kotona joko opiskellen, juoruten messengerissä tai sudokua netissä ratkoen. Tuon kaiken kun voisi tehdä Suomessakin! Mutta toisaalta, ehkä se osoittaa myös sen, että olen jollain tasolla kotiutunut tänne - ei tarvitse enää ryntäillä kamera kaulassa ottamaan kuvaa jokaisesta patsaasta, puusta, pubista ja pikkulinnusta - vaan osaa suhtautua skeptisen välinpitämättömästi näihin nummimaisemiin, lampaisiin ja sateeseen. Hohhoijaa, niin nähty.

Tenttien jälkeen vaihdetaan kyllä vapaalle - se on varma!

Kansalaisvelvollisuus

"Mielestäni äänestäminen eri vaaleissa on kansalaisvelvollisuus ja mahdollisuus sanoa mielipiteensä, että ketkä pitävät valtaa kunnissa, valtiossa ja EU:ssa. Mielestäni pulinat pois, että meillä on huonot edustajat eri edustustehtävissä, jos ei edes vaivaudu vetämään viivaa silloin kun siihen annetaan mahdollisuus. "

Pirjo Häti, Pori

´

Itse uskon Hätin tätiin, ja lähdin täyttämään tätä velvollisuutta tänä aamuna kirkkain silmin ja avoimin mielin. Jotain vaalipaatoksestani tietenkin kertokoon se, että tämän saaren ainoa äänestyspaikka on Suomen Suurlähetystössä Dublinissa (duh), jonne täältä länsilaidalta kertyy sekä kilometrejä että matkustustunteja. Kaikesta tästä vaivasta ja vaatimuksesta huolimatta lähdin matkaan aamutuimaan. Lisäksi into äänestään myös toistamiseen on kova, joten sekin ajoi muijan matkaan.

´

Pakkasin siis evääni, koulukirjan, passin, äänestyslaput sun muut tarvikkeet kassiin ja lähdin matkaan. Kiireessä päätin ostaa matkalippua kuljettajalta, mutta tämä (epä)ystävällisyyden ilmentymä ohjasi minut aseman lippuluukulle. Itse luukulla ei ensialkuun ollut ketään, joten meinasi tulla hermostovaurio ja aivovamma siinä odotellessa, sillä aseman kello hipoi jo bussin aikataulutettua lähtöaikaa (9.30). Lopulta täti kuitenkin suvaitsi saapua, ja yritti yhtä (epä)ystävällisesti kuin kuljettajakin myydä minulle ylihintaisen lipun. Ja väitti etten ollut maininnut haluavani opiskelijalipun, vaikka olin tilatessani heilutellut kädessäni ULn opiskelijakorttia ja (mielestäni) selkeästi ääntänyt "one student return to Dublin, please". No, asiakas on täällä näköjään väärässä, mutta sain lopulta oikeanhintaisen lipun ja ehdin bussiin. Huh.

´

Matka-ajaksi oli merkitty 3h40min, eli nopealla helmitaulumatematiikalla meidän olisi pitänyt saavuttaa Dublinin linja-autoasema hetimmiten yhden jälkeen iltapäivällä. Kello 13.10 satuin vilkaisemaan kelloa, emmekä tuolloin olleet vielä edes kaupunkialueella, joten lienee turha enempää teroittaa, ettemme olleet aivan aikataulussa. Onneksi itselläni ei ollut tulipalo- tai muukaan kiire, suurlähetystö kun oli olemassa auki neljään saakka.

´

Perille päästiin, ja suuntasin askeleeni suoraan kohti St. Stephens Green puistoa jonka laidalla tämän palasen Suomen aluetta tiesin sijaitsevan. Itse äänestystapahtuma oli helppo, draamaton ja nopea. Fiksuna tyttönä kun olin tajunnut Suomesta lähtiessäni napata äänestysoikeuslappusenkin mukaani, ja tämä oivallus teki toimituksesta vielä hieman nopeamman. Lisäksi käytin suurlähetystön palveluja hyväkseni ja ilmoitin yhteystietoni heillekin - just in case.

´

Kansalaisvelvollisuuden täytettyäni sain vielä viettää kokonaiset puolitoista tuntia Dublinissa - lähinnä shoppaillen - jonka jälkeen matka maan ääriin alkoi. Taas. Ja sama kuvio toistui - siis ilman alkusäätöjä, sillä olinhan ostanut aamulla jo menopaluun. Aloin valmistautua bussista poistumiseen noin seitsemän aikoihin - kun aikataulun mukaan Bus Eireannin olisi pitänyt saavuttaa Limerickin bussiasema 19.10. Ehdin istua ainakin 20 minuuttia takki päällä, ennenkuin yhtään tuttua maisemaa tuli vastaan. Ajoissa lähdin sitten lähestymään kuskia, aikomuksenani anella tätä päästämään minut kyydistä mahdollisesti ei-pysäkin kohdalla, eli hieman aiemmin kuin "oikeasti". Asiani esitettyäni kuski siihen (epä)ystävällisesti vastaamaan, että "next stop is at the station". Väsymyksissäni jäin siihen kuitenkin inttämään, joka lopulta kannatti: setä päästi minut kyydistä Parkwayn pysäkillä, jolta pääsin kävelemään TikTakin tahdissa kotiin. Onneksi!!

´

Kotona odottikin sitten kaksi ihanaa yllätystä: a) kalmalle käryävä roskapussi ja b) kätensä rikkinäiseen lasiin telonut kämppis Emilie. Emilien tapauksesta olin tosin kuullut jo päivällä, kun Julia laittoi viestin, jossa ilmoitti olevansa Emin kanssa ensiavussa. Tyttörukka oli tiskatessa hajottanut juomalasin huomaamattaan - tai siis siitä reunasta oli lohjennut pala. Suomalaiselle ei moista 7 tikin haaveria olisi sattunut, sillä suomalainen tiskaa harjalla. Emi sitävastoin oli belgialaisena puunannut tiskejään sillä ällöttävällä bakteerisienellä - ja näin siinä käy!? Tiskiharjat kunniaan!!

´

Summa summarum; toista kierrosta toivotaan ja käyttäkään ihmiset tiskiharjaa!

12 päivää Suomessa

Joulu on juo---hlittu. Samoin uusi vuosi. Paluu arkeen ja Irlantiin koitti nopeasti ja kivuliaasti - mutta positiivisena puolena mainittakoon se, että oli myös mukavaa päästä taas tänne nummille LEPÄÄMÄÄN.

Joulu Suomessa meni juuri niin kuin pitääkin: syötiin, juotiin glögiä, pelattiin lautapelejä, nautittiin läheisten seurasta ja syötiin hieman lisää. Aika vihulainen vaan meni liian nopeasti - ja niinhän se usein tekee, kun on mukavaa, tekemistä ja muutenkin hauskaa. Tuo reilu puolitoistaviikkoinen, jonka kotomaassa ehdin viettää, tuli kyllä vietettyä enemmän ja vähemmän vilkkaissa merkeissä. Joulupyhät nyt olivatkin tiedossa, mutta senkin jälkeen ohjelmaa tuntui riittävän ensin siskon perheen saapuessa Kinkomaan talveen tapaninpäivän iltana ja loppuviikosta oman Tampereelle siirtymiseni johdosta. Uusi vuosi otettiin vastaan kyseenalaisissa merkeissä Luopioisten metsissä vielä kyseenalaisemmassa Boomari-seurassa. Kiitokset kaikille skeptisyydestä ja julmista huveista. Vieläkin hengästyttää...

Eilen lähdin kuitenkin Tampereelta jälleen kohti Limerickin valoja. Kauniit talviset maisemat muuttuivat nopeasti brittein saarten harmaaseen sateeseen ja sumuun. Lentoteknisistä syistä johtuen sain viettää Lontoon Stanstedissa (=lentokenttä) yli viisi tuntia, joista check-iniäkin piti odottaa reilut kolme tuntia. Onneksi (?) en kuitenkaan ollut aivan ainoa kenttäkuolemaa tekevä, vaan seuraa oli noin Muuramen väestön verran (vapaa arvio). Näin ollen myös istumapaikan löytymiseen meni hetki, mutta siinä onnistuttuani uppouduin suomalaiseen musiikkiin ja sudokuun, ja aika viitsi jälleen liikahtaa hieman ripeämmin.
Matkani pelasti kuitenkin check-in jonossa bongaamani saksalainen ystäväni Steffi, joka oli siis tulossa samalla lennolla kanssani Shannoniin. Mieleenihän ei tietenkään ollut missään vaiheessa pälkähtänytkään, että joku täältä löytämistäni ystävistä voisi mitenkään olla millään samalla lennolla?! Olipa ihanaa olla väärässä! Lennon odotus, lento, bussi- ja taksimatkat menivätkin sitten todella paljon mukavammin, kun oli seuraa. Shannonissa tosin rinkkaselkäinen tyttö tuli aulassa suoraan luokseni ja sanoi : "Osaisitsä neuvoa miten täältä pääsee Galwayhin?" - siis selkeällä Suomella. Autoin maanmiestä hädässä - joka oli Jyväskylän yliopiston bilsareita tulossa Erasmus-vaihtoonsa - mutta jaksoin silti hämmästellä, miten a) minut tiedettiin suomalaiseksi ja b) sellaiseksi, joka osaa neuvoa eksyneen oikealle bussille?? Ehkä isän kuolematonta lausetta täytyy vaan siteerata: kaikkihan apinan tuntee, mutta apina ei ketään. Tai sitten olin vaan puhunut Steffille Suomen joulusta, uudenvuodenhulluudesta jne. niin kovaan ääneen, ettei epäilystä ollut jäänyt...

Perillä Brookfield Hallissa minua odotti kämppis-Emilien lisäksi JÄÄKYLMÄ huone. Oven avatessani luulin hetken jättäneeni ikkunan auki - niin kylmä täällä oli. Mutta ilmeisesti patterin off-tila 12 päivän ajan riittää jäädyttämään paikalliset asuintilat. Oi tätä ihanaa eristyksen ja yksinkertaisten ikkunoiden maata! Patteri on ollut nyt reilut 14h päällä, vieläkin on hieman viileää. Yö sujui kuitenkin sikeästi nukkuen - joululomasta kun tarvitsee hieman lomaa toipuakseen.

On kuitenkin mukavaa olla taas täällä - viimeiset hetket alkavat olla käsillä. Tietysti paluumotivaatiota söi lähestyvät tentit ja päälle kaatuva median projekti. Silti elän nyt viimeisiä hetkiäni näillä nummilla, ja aion ottaa kaiken niistä irti! Tai ainakin yritän...

Mutta haluan vielä KIITTÄÄ kaikkia asianosaisia ihanasta joulun-uudenvuoden-ajasta Suomessa. Pian palaan ihan kokonaan, mutta siihen saakka: nauttikaa hiljaisuudesta! :D