Kaikki hyvä loppuu aikanaan...

Eli rakkaat lukijat - jos teistä enää täällä ketään käy, kun tahti on hyytynyt Suomen pakkasiin...

Kaikki hyvä - ja hieman huonompikin yleensä - loppuu aikanaan. Tämä blogi ja tänne kirjoittelu oli Irlannissa hyvin terapeuttista ja monellakin tapaa hyödyllistä. Nyt aika alkaa kuitenkin ajaa ainakin tämän blogin ohi, sillä en ole - kovista yrityksistä huolimatta - onnistunut keksimään, miten voisin jatkaa tarinointiani tämän otsikon alla ja asustella Tampereella... Jos jollain on keino, niin älköön hän suotta sitä kaihtako, vaan sen sijaan jaa se em. tietoa janoavan kanssa (=allekirjoittanut).

No, pöydät ovat nyt kuitenkin kääntyneet (= tables have turned), ja olenkin vaihtanut bloggailukieleni tuohon kolmanteen kotimaiseen. Lähinnä tämä tarinatupa suuntautuu taas kaukana oleville ystävilleni, eli tarinoin Suomen ihmeistä ja omista, kotimaisista seikkailuistani in inglis osoitteessa http://vekujala.blogspot.com, uuttahan tuohon osoitteeseen ei siis ole tullut kuin yhden kirjaimen verran. Sisältö onkin sitten hieman suorempaa, sensuroimattomampaa ja customoidumpaa - koska kirjoitan sitä ennen kaikkea meidän Brookfield Hallin jengille. Ketään ei kuitenkaan kielletä tuotakaan lukemasta, jos kiinnostusta riittää.

Nyt on kuitenkin aika pussittaa pillit näiden nummien tiimoilta. Hauskaa oli, niin kauan kun se kesti. Bloggailuun jäin kuitenkin sen verran koukkuun, että sitä jatketaan. Myös suomeksi. Jossain.

Cheers, darlin's, here's to you...