Kansalaisvelvollisuus

"Mielestäni äänestäminen eri vaaleissa on kansalaisvelvollisuus ja mahdollisuus sanoa mielipiteensä, että ketkä pitävät valtaa kunnissa, valtiossa ja EU:ssa. Mielestäni pulinat pois, että meillä on huonot edustajat eri edustustehtävissä, jos ei edes vaivaudu vetämään viivaa silloin kun siihen annetaan mahdollisuus. "

Pirjo Häti, Pori

´

Itse uskon Hätin tätiin, ja lähdin täyttämään tätä velvollisuutta tänä aamuna kirkkain silmin ja avoimin mielin. Jotain vaalipaatoksestani tietenkin kertokoon se, että tämän saaren ainoa äänestyspaikka on Suomen Suurlähetystössä Dublinissa (duh), jonne täältä länsilaidalta kertyy sekä kilometrejä että matkustustunteja. Kaikesta tästä vaivasta ja vaatimuksesta huolimatta lähdin matkaan aamutuimaan. Lisäksi into äänestään myös toistamiseen on kova, joten sekin ajoi muijan matkaan.

´

Pakkasin siis evääni, koulukirjan, passin, äänestyslaput sun muut tarvikkeet kassiin ja lähdin matkaan. Kiireessä päätin ostaa matkalippua kuljettajalta, mutta tämä (epä)ystävällisyyden ilmentymä ohjasi minut aseman lippuluukulle. Itse luukulla ei ensialkuun ollut ketään, joten meinasi tulla hermostovaurio ja aivovamma siinä odotellessa, sillä aseman kello hipoi jo bussin aikataulutettua lähtöaikaa (9.30). Lopulta täti kuitenkin suvaitsi saapua, ja yritti yhtä (epä)ystävällisesti kuin kuljettajakin myydä minulle ylihintaisen lipun. Ja väitti etten ollut maininnut haluavani opiskelijalipun, vaikka olin tilatessani heilutellut kädessäni ULn opiskelijakorttia ja (mielestäni) selkeästi ääntänyt "one student return to Dublin, please". No, asiakas on täällä näköjään väärässä, mutta sain lopulta oikeanhintaisen lipun ja ehdin bussiin. Huh.

´

Matka-ajaksi oli merkitty 3h40min, eli nopealla helmitaulumatematiikalla meidän olisi pitänyt saavuttaa Dublinin linja-autoasema hetimmiten yhden jälkeen iltapäivällä. Kello 13.10 satuin vilkaisemaan kelloa, emmekä tuolloin olleet vielä edes kaupunkialueella, joten lienee turha enempää teroittaa, ettemme olleet aivan aikataulussa. Onneksi itselläni ei ollut tulipalo- tai muukaan kiire, suurlähetystö kun oli olemassa auki neljään saakka.

´

Perille päästiin, ja suuntasin askeleeni suoraan kohti St. Stephens Green puistoa jonka laidalla tämän palasen Suomen aluetta tiesin sijaitsevan. Itse äänestystapahtuma oli helppo, draamaton ja nopea. Fiksuna tyttönä kun olin tajunnut Suomesta lähtiessäni napata äänestysoikeuslappusenkin mukaani, ja tämä oivallus teki toimituksesta vielä hieman nopeamman. Lisäksi käytin suurlähetystön palveluja hyväkseni ja ilmoitin yhteystietoni heillekin - just in case.

´

Kansalaisvelvollisuuden täytettyäni sain vielä viettää kokonaiset puolitoista tuntia Dublinissa - lähinnä shoppaillen - jonka jälkeen matka maan ääriin alkoi. Taas. Ja sama kuvio toistui - siis ilman alkusäätöjä, sillä olinhan ostanut aamulla jo menopaluun. Aloin valmistautua bussista poistumiseen noin seitsemän aikoihin - kun aikataulun mukaan Bus Eireannin olisi pitänyt saavuttaa Limerickin bussiasema 19.10. Ehdin istua ainakin 20 minuuttia takki päällä, ennenkuin yhtään tuttua maisemaa tuli vastaan. Ajoissa lähdin sitten lähestymään kuskia, aikomuksenani anella tätä päästämään minut kyydistä mahdollisesti ei-pysäkin kohdalla, eli hieman aiemmin kuin "oikeasti". Asiani esitettyäni kuski siihen (epä)ystävällisesti vastaamaan, että "next stop is at the station". Väsymyksissäni jäin siihen kuitenkin inttämään, joka lopulta kannatti: setä päästi minut kyydistä Parkwayn pysäkillä, jolta pääsin kävelemään TikTakin tahdissa kotiin. Onneksi!!

´

Kotona odottikin sitten kaksi ihanaa yllätystä: a) kalmalle käryävä roskapussi ja b) kätensä rikkinäiseen lasiin telonut kämppis Emilie. Emilien tapauksesta olin tosin kuullut jo päivällä, kun Julia laittoi viestin, jossa ilmoitti olevansa Emin kanssa ensiavussa. Tyttörukka oli tiskatessa hajottanut juomalasin huomaamattaan - tai siis siitä reunasta oli lohjennut pala. Suomalaiselle ei moista 7 tikin haaveria olisi sattunut, sillä suomalainen tiskaa harjalla. Emi sitävastoin oli belgialaisena puunannut tiskejään sillä ällöttävällä bakteerisienellä - ja näin siinä käy!? Tiskiharjat kunniaan!!

´

Summa summarum; toista kierrosta toivotaan ja käyttäkään ihmiset tiskiharjaa!