Tee-maa ja kahvitaivas

Maanantaina tein löydön. Tai itseasiassa markkinointiryhmämme fleeminkielinen belgi Mieke oli tehnyt löydön joskus pari viikkoa sitten, ja jakoi sen kanssamme maanantaina. Avulla tai ilman, löysin kuitenkin kahvitaivaan tästä teelehtien ja teeleipien ihmemaasta.

Suomessa kulutetaan eniten kahvia per asukas maailmassa, joten tämä kahvista ja kahvilasta vaahtoaminen saattaa tuntua hieman oudolta. Mutta kun on viettänyt useamman kuukauden etsien juomakelpoista kahvia - tai edes kuumaa juomaa jota voisi kuvitella kutsuvansa kahviksi, niin Millstream Courtyardin Common Room tuntuu aikaiselta joululahjalta.

Kahvi siis täällä kun voi yleensä olla lähes mitä vaan, mutta KARMEAN usein se on jotain lähes juomakelvotonta instant-myrkkyä. Ja jos kahvi on aiemminkin toiminut p-moottorin käynnistäjänä niin tämä instant-litku sulattaa kyllä koko suoliston. Nykyään alan voida pahoin jo pelkästä instantin hajustakin...

Eli toisin sanoen, kahvitieteellisesti kampuksemme ei ole se ihastuttavin paikka olla ja vaikuttaa. Onneksi en ole kuitenkaan vielä löytänyt tietäni kahvin suurkuluttajaksi, joten hikipäässä ei ole tarvinnut korvikkeita etsiä. Ja tämänkin viikon löytö tipahti etsimättä syliin.

The Common Room on kampuksen uusimman rakennuksen, Engineering Research buildingin oheen rakennettu ruoka-juoma-virkistys-kompleksi. Common Roomin lisäksi tuon lasiseinäisen möhkäleen alakerrasta löytyy sekä a´la carte ravintola että lounaskahvila. Common Room on ennen kaikkea rauhallinen kokoontumispaikka, jonne voi halutessaan tuoda lounaspuolelta voileipiä ja muuta tuhdimpaa purtavaa. Itse CR:sta saa kahvia, teetä ja pienempää ja makeampaa purtavaa.

Parhaimpia anteja - kunnon kahvin lisäksi - CRssa on sen rauhallisuus, tyylikäs sisustus ja äärettömän ystävällinen palvelu. Tiskin takana häärivä Mary onkin tullut tällä viikolla jo melko tutuksi, sillä olen tätä päivää lukuun ottamatta vieraillut kahvitaivaassani joka päivä. Sisustus käsittää kymmenkunta sohvaryhmää; vaaleita nahkaisia sohvia ja nojatuoleja, jotka on järjestetty pyökkisten matalien ja yksinkertaisten kahvipöytien ympärille. Keskellä salia seisoo massiivinen 12 hengen pöytä, jolta löytyy tuoreimmat lehdet ja myös kansainvälistä lukemistoa. Ei tosin mitään suomeksi...
Pitkin salia on aseteltu mukavia viherkasveja, babmutikkuja sun muita piristämään rauhoittavaa vaaleutta. Valaistus käsittää kiskovalojen ja vaaleiden jalka- ja pöytälamppujen lisäksi salin korkeimman osan huomiota herättävät punaiset kattovalaisimet. Kaiken kaikkiaan valaistus on maltillista - kuten voi olettaa tilassa, jossa 3/5 seinäalasta on ikkunaa.

Huoneen nurkassa myös piano odottaa soittajaansa. Eli kaiken kaikkiaan tila on jotenkin tutun tuntuinen, rauhallinen ja kodikas. Lisäksi tietysti pyytämättä ja maksutta tulevat santsi-kupilliset ovat omiaan lisäämään tämän paikan houkuttelevuutta.
Nyt olen kuitenkin löytänyt ajantuhaluspaikkani täällä. Onneksi on vielä aikaa jäljellä tuhlattavaksi! Adventtiaikana sitä tietysti toivoisi saavansa glögiäkin, mutta ei ehkä pidä lähteä toivomaan mahdottomia!

Kaffepaussi sitävastoin kunniaan!