Mihin päänsä kallistaa?

Toinen osa autoreissuraportista tulee siis käsittelemään majoituspaikkoja. Eli kuten kaikki tietää, se ei ole aivan yhdentekevää mihin sen kallonsa iltaisin laskee. Kun matkabudjetti näin suomalaisella opintotuella eläville ei paisu liian suureksi, niin joitain säästökeinoja on keksittävä. Ja koska matkustusmuodoksi oli jo valikoitunut vuokra-auto (vuokra 114,73€+varausmaksu 15£+lisävakuutus 98€), niin ensisijainen säästökohde olivatkin juuri nämä majoitukset.

Karttaa vilkaisemalla saimme melko helposti valikoitua yöpymispaikat: Galway, Sligo, alkuperäisessä suunnitelmassa Derry - joka vaihtui hostellipulan takia Ballycastleksi ja lopulta Belfast, jossa viettäisimme kaksi yötä. Seulontaan lähdettiin muutaman nettisaitin kautta: www.hostelworld.com, www.irishhostel.com, www.hostellingireland.com, www.hostels.com och så vidare. Tätä kautta löytyivätkin niin Galwayn, Sligon kun Ballycastlenkin majapaikat. Belfastissa päätimme jo hyvissä ajoin asua hieman leveämmin, ja huoneet varattiin oikein HOTELLISTA! Jaaritusta pidentääkseni lisään loppuun vielä kommentit Suomen-reissun alkuetapin, Dublinin, majoituksesta. Ihanaa, eikö? ;)

Claddach hostel, Galway (http://www.claddaghhostelgalway.com/)
Hostelli löytyi lähes vahingossa, kun netissä julkaistu epämääräinen kartta ja aiempi pikavisiitti Galwayhyn eivät auttaneet. Netissä oli ollut melko kohtuullisen näköisiä kuvia tästä hostellista ja sen julkisivusta, mutta todellisuus oli nuhjuinen satamakuja, pieni ovi ja jyrkät portaat, joiden päästä löytyi kuhmuinen tiski ja puhelias isäntä. Sivuilla oli myös annettu ymmärtää, että hostellilla olisi tarjota parkkipaikkoja autoileville, mikä oli ensimmäinen väärinkäsitys tässä Claddach-nimisessä erehdyksessä. Ollin kipaistua kysymään parkkineuvoja ajoimme Sorsan läheiseen parkkihalliin ja palasimme kirjoittautumaan sisään.
Tiskillä palvelu oli ystävällistä, mutta hieman pilkallista: surffarin oloinen hostelli-isäntä muisti rahat ja takuut saatuaan mainita, että ainiin; huoneessa on kerrossängyt "... because those are the kinds of rooms we sell cheap online..." Eli kyyl, veri kyyl...

Hieman pelonsekaisin tuntein kiipesimme kaksi kerrosta superkapeita - ja varmasti palotarkastajan pahimman painajaisen täyttäviä - portaita ylimpään kerrokseen, josta sviittimme paljastui oven numero 5 takaa: komeromainen tila, ehkä n. 1,5mX2m, jossa nökötti tosiaan teräsrunkoinen kerrossänky. Koko komeutta kruunasi tietysti tosin kattoikkuna - ja varjostimeton lamppu. Yö paljasti vielä vihoviimeisen karuuden: tämä siivouskomerosta netti-varaajan-super-etu-huoneeksi muutettu ilmestys oli myös kylmä kuin Suomen kesäkuu. Aamulla limaisiin suihkuihin ja pelkkää paahtoleipää käsittävälle aamiaiselle raahautuikin pari melko äreää suomalaista...

Hintaa tälle Galwayn lukaalille tuli 19€/yö/kärsä - ja olimme kyllä hyvin onnellisia ettei suunnitelmissa ollut viipyä tuota yhtä yötä pidempään. Parkkihalli kustansi lähes naurettavat 7€ yli 16 tunnin oleskelusta ja lähdimmekin jo paremmilla mielillä kohti Connemaraa.

Hostelliaiheesta täytyy kuitenkin sen verran poiketa, että juuri tuolla parkkihallissa huomasimme Sorsan vasemmassa eturenkaassa "patin", joka pikaisen suomenkonsultaation jälkeen todettiin vaihtoa vaativaksi vaaranaiheuttajaksi. Pysähdyimmekin ensimmäiselle huoltoasemalle miettimään mitä tässä pitäisi sitten tehdä, retkikuntamme kun käsitti yhden naisen ja yhden ajokortittoman (=kovaa renkaanvaihtokokemusta/-tuntumaa ei siis löytynyt, toim.huom.). Onneksi vuokrayhtiö oli antanut mukaamme tarvittavat asiapaperit pahvisessa kotelossa, josta allekirjoittanut huomasi 24 hour Emergency Breakdown Telephone Numbers otsikon ja sen alta jokaiselle automerkille oman 1 800-numeron. Soitimme Oooppelin numeroon, jota kautta tuo jo viime poustauksessa mainittu AA-mies saatiin karauttamaan paikalle. Ja matka jatkumaan.

Harbour House Hostel, Sligo (www.harbourhousehostel.com)
Sligoon saapuessamme Irlannin sää oli jälleen päättänyt näyttää meille parastaan. Ja tälläkin kertaa, kaatosateessa, hostelli löytyi vahingossa. Edellisestä päivästä viisastuneena olimme tarkastaneet papereistamme parkkitilanteen - tai ainakin sen, mitä meille oli luvattu - ja hostellin myötä löytyikin tukkoinen takapiha, jolle Sorsa saatiin lepäämään. Tavaroita autosta hakiessamme vanha kunnon mr Weather päätti laittaa kaikki hanat täysille, ja kastuimmekin tuolla noin 10 metrin matkalla täysin.
Harbour House on ilmeisesti yhden perheen ylläpitämä pikkuhostelli, jossa tunnelma onkin kotoinen ja palvelu lähes ylitsevuotavan ystävällistä. Ainoa miinus täältä tuli - yllättäen - kerrossängyistä. Huoneessamme oli niitä tällä kertaa tosin kaksi kappaletta. Edellisestä yöstä väsyneinä painuimme pehkuihin melko pian Sligon keskustassa nautitun LOISTAVAN pizza-aterian jälkeen. Ehdimme kuitenkin vielä sivistää itseämme elokuvien ikiklassikolla (?) True Liesilla - sillä huoneessamme oli kerrossänkyparin lisäksi luksustyyliin TV (josta näkyi kaikki KOLME kanavaa...).
Meistä herkkäunisempi (arvatkaa kumpi!) heräsi yöllä kuulostelemaan jostain lähihuoneesta kaikuvaa kuorsauksen jyrinää, mutta tuo pieni äänieristysvika oli hyvin pientä muuten mukavassa majoituselämyksessä.
Aamulla päätimme lähteä hyvissä ajoin taipaleelle ja syödä aamiaisen jossain matkan varrella. Ballyshannonista löysimmekin mukavan pikkukahvilan - täynnä toisensa tuntevia paikallisia - ja söimme reissun ainoaksi jääneen irlantilaisen aamiaisen. Täytyy vielä mainita, että tässä instant-kahvin luvatussa maassa (y-ö-k) olimme lähes haltioissamme saatuamme OIKEAN makuista kahvia tämän aamiaisen kanssa (vaikka tietysti joku nyt haluaa kommentoida, että irlantilaisen aamiaisen kanssa TÄYTYY juoda teetä. No, ei juotu.)

Castle Hostel, Ballycastle (www.castlehostel.com)
Ballycastle on piskuinen kaupunki aivan Irlannin pohjoisrannikolla. Päädyimme yöpymään Ballycastlessa oikeastaan siitä syystä, että Derryn hostellit olivat täynnä - eikä meistä kumpaakaan kiinnostanut lähteä yöpymään 6-12 hengen huoneeseen ventovieraiden kanssa. Tämän päätöksen takia jouduimme myös jättämään kehutut Donegalin alueen rannikot ajamatta ja suuntasimme suoraan Sligosta Derryyn, jossa olimmekin jo puolenpäivän aikaan - eli oli oikea ratkaisu etsiä majoitus hieman kauempaa Englannin puolelta.
Hostelli löytyi tälläkin kertaa melko vaivattomasti - se, johtuiko se ohjeista, kartanlukijasta vai puhtaasta tuurista on yhdentekevää. Perille kuitenkin päästiin, upeassa säässä. Hostellissa meidät otti vastaan pieni mutta pippurinen talon emäntä Siobhan, jolta saimme kaiken kattavan kierroksen taloon, pihaan - ja lopulta ylimmässä kerroksessa sijaitsevaan huoneeseemme. Huone oli kahden kerrossänky-yön jälkeen kuin taivas: erkkeri-ikkuna, vanha lipasto ja siihen sopiva, narniamainen kaappi, ja mikä parasta: iso sänky, yhdessä kerroksessa. Hostelli oli yleisilmeeltään melko nuhjuinen, pesutilat olivat luvalla sanoen melko karmeat, mutta tunnelma ja suuren sängyn luksus korvasivat nämä puutteet.
Illan istuimme yhdessä Irlannin vanhimmista pubeista (estd. 1776) perinteistä musiikkia kuunnellen ja Guinnesia nauttien. Ballycastlea ja sen kodikasta - joskin SISÄremontinkin kaipaavaa - Castle Hostelia voi kyllä suositella varauksetta!

Jury's Inn, Belfast (www.jurys-belfast-hotels.com)
Belfastissa olimme - kuten jo mainittua - päättäneet asua mukavammin ja ainakin nauttia OMASTA SUIHKUSTA, jota aiemmissa hostelli-ratkaisuissa ei siis ollut meille suotu. Jury's Inn hotelli sijaitsee aivan Belfastin keskustassa, Grand Opera Housen vieressä, eikä tämänkään majoituksen löytämisessä ollut suurempia ongelmia. Hotelli ei kuitenkaan omista parkkitiloja, mutta on solminut sopimuksia läheisiin halleihin ja paikkoihin, joista yhteen saimmekin hotellilta kartantapaisen. Onnistuimme kuitenkin ajamaan kerran harhaan ja toisellakin kerralla ilmeisesti kääntymään väärälle parkkipaikalle, väärältä puolelta valvojakoppia - ja Ollin mennessä kyselemään hintoja ja muita käytännön asioita olimme onnistuneet myös tallaamaan parkkikoppimiehen väärille varpaille. Äkäinen herra ei kuitenkaan suostunut ottamaan meiltä kahta puntaa enempää, vaikka Sorsaa oli tarkoitus majoittaa siellä se puolitoista päivää. Ei kuulemma kiinnostanut - eikä lopulta kiinnostanut meitäkään, kun kerta niin halvalla pääsimme. (Lisäyksenä täytyy mainita, että poislähtiessämme keltainen parkkilipukkeemme ei kelvannutkaan sen kertaiselle koppi-sedälle, vaan jouduimme pulittamaan 5£ lisää. Selvisi kuitenkin, että setä luuli meidän pyrkivän ulos sunnuntai-illan lipulla, vaikka Sorsahan pesi tuolla parkkipaikalla jo lauantai-alkuillasta saakka. Harmi.)

Hotellin aula oli mahtipontinen ja suuri - aivan kun HOTELLEISSA kuuluukin olla. Sisäänkirjoittautumisen yhteydessä huomasimme varauksemme olevan Mr Kujalan nimissä, vieläpä Mr Vilma Kujalan. Eli kukas tässä suhteessa niitä housuja pitikään? ;) Olli kuitenkin maksoi tämänkin hotellilaskun, Visa Electronilla - josta johtuen kuvetta pitikin yllättäen kaivaa jo saapumisen yhteydessä. Huoneeseen päästyämme huomasimme tosin että meiltä oli laskutettu vain yksi yö. Harmi sinänsä.

Harmi minänsä oli tosin se, että tätä toisen yön laskua tultiin karhuamaan noin klo 21.30 seuraavana iltana - huoneestamme saakka. Eikä tämä edes ollut Jury's Innin ainoa palvelu"omituisuus"; heräsimme nimittäin maanantai aamuna melko räävittömään kolisteluun, kilistelyyn ja koputteluun, kun huonesiivoojat aloittelivat ilmeisesti urakkaansa. Riittävästi havahduttuamme vilkaisimme kellojamme, eikä se kellojen siirtämisestä huolimatta, ollut vielä edes puolta yhdeksää. Olimme päättäneet nousta yhdeksän aikaan ehtiäksemme vielä kaupungille ennen puolenpäivän check-outtia, joten tuossa vaiheessa käänsimme vain kylkeä ja jatkoimme uniamme. Kunnes. Ovellemme koputetaan, aikaa on ehkä sekunti miettiä että kumpi menee: minulla päällä toppi ja alushousut, Ollilla vain kalsarit - eli minä menen. Ehdin juuri kaapata sohvalta housut ja rämpiä ovea kohti kun se avataan ja ilmeisesti kerrossiivooja alkaa tunkeutua huoneeseen. Kunnes huomaa minut.
"Oh, sorry, we'll come back later."
Palaan lepotilaan ihmetteleviä manauksia ladellen ja yritän jatkaa unia. Ei kuitenkaan kulu kuin ehkä kymmenen minuuttia kun sama toistuu - tällä kertaa vain asialla eri täti. Nyt paluu sängylle sisältää jo painokelvotontakin materiaalia ja päätämme jättää NukkuMatin siltä päivältä/yöltä rauhaan.

Sitä vain jäi ihmettelemään, että minkä takia hotelliin on säädetty check-out aika, jos kerrossiivoojat siitä huolimatta alkavat tunkea huoneisiin jo aamukahdeksalta? Edellisen päivän meillä oli ruokamyrkytyksen - ja ehkä vähän krapulankin - vuoksi "Do Not Disturb"-kyltti ovessa koko päivän, ja ilmeisesti se olisi pitänyt jättää paikalleen yöksikin. Tai ehkä juuri tuon edellispäivän kyltityksen takia siivooja-tätien sormia syyhytti päästä huoneemme kimppuun? Tiedä tuota, mutta vähän jäi omituinen maku suuhun.

Näissä oloissa majoituimme siis autoillessamme. Bonuksena lisään tähän kuivuuteen vielä Dublinin hotellimme - jossa siis yövyimme kotimatkalla viikko sitten. Lensimme siis Suomeen reittiä Dublin-Lontoo-Tampere, ja siltä reissulta kokemuksiin tarttui vielä tämä "ylimääräinen" hotelli.

Aston Hotel, Dublin (www.aston-hotel.com)
Hotelli sijaitsee aivan Liffeyn partaalla Temple Barin alueella - ja on siis uskomattoman hyvällä paikalla. Hintahan nyt oli tietysti hieman korkeampi, koska kyseessä on kuitenkin ihan hotelli - mutta 35€/lurjus ei kuitenkaan tuolla sijainnilla tunnu liialta.
Huone sinällään pelotti, mutta pelottavinta koko hotellissa oli kuitenkin hissi: se nitkahteli, risahteli ja nyki. Eikä kyseessä ollut mikään nostalginen korihissi vaan aivan nykyaikaisen oloinen teräksen värinen liukuovi-hissi. Tämä hökötys myös nytkähti aina melko ikävästi kun sen kyytiin astui. Sen vuoksi käytimmekin hissiä vain pakkotilanteessa.
Huonetta pelkäsimme turhaan. Käytävän päästä, kulman takaa löytyi huone 39, joka käsitti - no kerrossängyn. Mutta. Myös tavallisen parisängyn! Huoneessa oli lisäksi kaikki hotellivaatimukset, eli tilava - ja ennen kaikkea siisti - kylpyhuone sekä tietysti TV.
Lisäksi hintaan kuului aamiainen, jota voin suositella muutoin, mutta välttäkää sitä kahvia. Huh ja hyh.

Eli, loppukaneettina mainittakoon että kaikki yöt nukuttiin, silmät kiinni ja vaakatasossa. Jossain - epäilen itse Ballycastlen nuhjuista kodikkuutta - pääsi ILMEISESTI (biologi-Sanran diagnosoimana) lintukirppu puraisemaan, muttei se yöunia haitannut! Nyt ollaan kuitenkin hieman viisaampia tällä hostelli-hotelli-B&B-rintamalla, ja ehkä hieman myös tarkempia siitä, mihin sen päänsä lopulta kallistaa.