Dear Old Dublin

Dublinin vallotukseen lähdettiin siis sunnuntaiaamuna, BusEireannin 10.30 vuorolla Limerick-Dublin. Tuo ihanan mukava bussikyyti kesti sen 3,5 tuntia näillä nummimaan laadukkailla teillä kurvaillen - ja sujui yllättävän rattoisasti! Perillä löysimme hostellimme (http://www.isaacs.ie/isaacs_hostel/index.htm) ilman sen suurempia ongelmia, sillä em. murju sijaitsi heti bussiaseman vieressä, hieman epäilyttävän näköisellä sivukujalla. Ensin jouduimme tosin hetken etsimään sisäänkäyntiä ko. kiinteistöön - vähän kuin City Hotelli Jämsänukossa - joka siis lopulta löytyi junaradan varjostamalta, nuhjuiselta sivukujalta. Koko reissun ajan tunsin olevani onnekas, koska meitä oli tosiaan se 10 henkeä. Yksin tuolle kujalle kurvaaminen olisi saattanut tuntua hieman - no, orvolta.

Hostellille olimme ilmoittaneet saapuvamme klo 17, mutta olimmekin paikalla jo kolmisen tuntia aiemmin - joka ei onneksi haitannut. Hintaa kahdelle yölle tuli 32€ per lurjus, joka ei Dublinin kokoisessa kaupungissa kyllä ole liikaa pyydetty. Huone sinänsä nyt oli sellainen kun kymmenen hengen dormin kuvitteleekin olevan, eli teräsputkikerrossänkyjä ja surkeita tyynyjä. Aikaa ei kuitenkaan tultu hostellilla viettämään, joten kamat jätettiin "talteen" huoneeseen ja suunnistettiin kohti Liffey-jokea ja kaupungin valoja. Niin, siis hostelli oli siis aivan keskustan tuntumassa, joten kaikkialle pääsi liikkumaan jalan.

Etukäteen olimme luoneet joitain suunnitelmia tälle vierailulle, joka kaikessa koruttomuudessaan meni seuraavasti: sunnuntaina nähtävyyksiä, maanantaina shoppailua ja tiistaina kotiin. Näin ollen suuntasimme kamat jätettyämme turistina kohti Trinity Collegea, Merrion Squarea, St. Stephens Greenia ja lopulta Temple Baria. Vilman opastettu kävelykierros päättyi St. Stephens Greenin portille, jolta suuntasimme kuka syömään (puolalaiset ja minä) ja kuka ihmettelemään Grafton Streetin tunnelmaa. Taittaessamme matkaa kohti Temple Barin kuuluisia pubeja puhelimeeni kilahti ristiäis-uutisia Suomesta - ja pubin löydettyämme nostimmekin heti maljan pienelle Nooa Onni Joonatan Järviselle! Cheers!
Sunnuntai-ilta jäi kuitenkin hyvin kesyksi ja "lyhyeksi", sillä olimme jo päättäneet nukkua ensimmäisen yön hyvin ja sikeästi, ja nauttia Dublinin yöstä vasta maanantaina. Nukkuminen tosin jäi meistä monella melko kevyeksi - kellä mistäkin syystä. Kaikki allekirjoittaneen tuntevat voivat tosin arvella - SURKEAN tyynyn lisäksi - mistä moinen huono-uni olisi voinut johtua. Vinkkinä mainittakoon, että MP3-soittimesta loppuivat patterit siinä viiden aikaan aamuyöllä.

Kaikesta tästä huolimatta olimme pirteinä (?) tungeksimassa käytävän vähemmän ihaniin suihkuihin jo hyvissä ajoin. Aamiaiseksi luvattu muffinssi ja tee/kahvi antoivat myös motivaatiota päästä liikkeelle. Em. tukevaa aamiaista kun tarjoiltaisiin vain 9.30 saakka. Tätä motivaatiota ruokki myös edellisenä päivänä synnytetty legenda siitä, että tämä aamiainen olisi oikeasti vain minimuffinssi ja kupillinen kädenlämpöistä vettä. Onneksi totuus oli aivan normaalin kokoinen - ja hyvänmakuinen - mustikkamuffinssi ja pikakahvia tai pussiteetä.

Maanantaina päätimme jakautua aluksi kahtia - ja lopulta hieman useemmaksi porukaksi - sillä kymmenen hengen possella liikkuminen ei vaan ole kovin kätevää. Meitä lähti jalkapatikalla St. Patricks katedraalia katsomaan Nici, Sabrina, Romy ja minä, muiden maksaessa itsensä kipeäksi bussikiertoajelusta. Kirkon jälkeen tytöt halusivat vielä kävellä katsomaan Dublinin vanhaa vankilaa, jonne kartankin mukaan oli lähes kymmenen korttelin matka. Lisäksi, eräs tuttumme oli maininnut sen maksavan - no, ei hulluna, mutta kuitenkin. Omat intressini olivat jo shoppailussa, joten silläkin kertaa jakauduimme: minä takaisin keskustaan ja tytöt kohti vankilaa.

Kauaa ei kuitenkaan tarvinnut yksin palloilla kun Katja soitti kesken farkkujen sovituksen ja liittyi seuraan TKMaxx-outletissa. Ostin tuolta merkkifarkut polkuhintaan (25€) ja lähdimme jatkamaan shoppailua. Päivän loppusaldo oli farkkujen lisäksi pari toppia ja vyö halpakauppa Penneysiltä (8€ koko roska!) sekä UCB Dublin T-paita Benettonilta (17€). Lisäksi kävimme Katjan kanssa Beshoffsilla syömässä AITOA Fish&Chipsiä, joka kyllä maistui hyvältä suussa. Shopping spreen kruunasi katusoittaja Grafton Streetin yläpäässä, joka soitti ohikulkiessamme Damien Ricen Cannonballin.

Illaksi kävimme noutamassa läheisestä Off-Licencestä hieman virvokkeita - ja lisäksi Romy yllätti kaikki pamauttamalla pöytään pullollisen Tequilaa. Suomalaiskansalliseen tapaan tämä ei voinut jäädä tähän, vaan kävin kinuamassa hostellin respasta pelikortit ja pistin Tre-pohjaisen juomapelin pystyyn. Hostellilla ei kuitenkaan saanut juoda ihmistä väkevämpää klo 22.00 jälkeen, joten ilta jatkui lähikulman pubissa, jossa Kristina ja minä onnistuimme luovimaan itsemme paikallisten varttuneempien kansalaisten pöytään juttelemaan mukavia. Seamus ja Brian ostivatkin meille pari tuoppia ja antoivat vinkkejä tuleville reissuille. Epäilyttävää, voisi joku sanoa - mutta mukavaa oli. Palailimme hilpeästi hostellille jo puolenyön paikkeilla, ja tänä toisena yönä voin jo sanoa nukkuneeni. Ehkä viunan voimalla, mutta kuitenkin!

Tiistai-aamu valkeni homeisena, ja melko pian tämä vihanneskuorma päätti antaa National Galleryn pitää tunkkinsa ja suunnata ensimmäisellä vankkurilla kotia kohti. Niinpä pakkasimme roinamme, kaappasimme aamiaismuffinssit mukaamme ja hyppäsimme 10.30 bussiin kohti Limerickiä. Reissun päätteeksi ihq bussikuski päästi meidät kyydistä aivan kotinurkalla, josta pääsimme kotiin nopeasti ja kätevästi. Kotona heitinkin hokkarit vain kohti moosesta ja annoin maailman rullata rauhassa loppupäivän. Kyllä se on ennenkin ilman panostani pärjännyt - hetken.