J.K. x 4

Päivien edetessä sitä oppii kaikenlaista. Samalla myös alkutaipaleesta koetut hankaluudet tasoittuvat ja lopulta häviävät. Tässä siis muutama jälkikirjoitus ja up-date aiemille poustauksille. Aloitetaan vanhimmasta...

Kahden tonnin katuoja (alkuperäinen teksti 11.9.2005)
On siis selvinnyt seuraavaa:

Aiemmin ilmoitettu - ja kokonaisuudessaan (250€+1848€) maksamani majoituspaikka, Dromroe Village ei ole remontissa. Ei miltään osiltaan, vaan nämä &#%¤"(/#&¤ täällä vain sattuivat hieman ylibuukkaamaan asuntolansa. Ja mitäs sitten tapahtuu? No tietysti meitä vain yhden lukukauden olevia vaihto-oppilaita sitten heitellään minne sattuu. Ulkomaalaiset kärsiköön.
No, rehellisyyden nimissä; onhan siinä järkeä, että tuolla priorisoidaan koko vuoden - tai jopa pidempään asuntolassa asuvia. Asiaa vain olisi helpottanut se, jos tästä mahdollisuudesta olisi saanut jonkun pienen varoituksen sanan etukäteen - siis että tällainen on edes mahdollista. Sopimusrikkomuksestahan tässä tosin on selkeästi kyse, kun jopa kaksi kirjallista vahvistusta ehdin tuosta Dromroen kämpästä saada. Puhumattakaan siitä, että myös euromääräiset maksut oli hoidettu kokonaan ja ajallaan.

Jälkipyykki:

Paras puolihan tässä koko säädössä oli se, että rahaa oli sitten tulossa takaisin. Laskeskelin näitä lukemia tässä, ja tulin siihen tulokseen että melko tasan 250€ pitäisi kaikesta tästä kivusta ja särystä netota. Tai siis saada takaisin - omia rahojanihan ne ovat.
Alunperin asuntotoimiston armas Deirdre oli antanut meidän kaikkien ymmärtää että rahat toimitettaisiin tänne Brookfieldiin, josta sitten saisimme omamme pois. Mutta kuten asiaan kuuluu, täällä ei tiedetty aiheesta mitään (kuten ei juuri mistään muustakaan, toim. huom.). Pariin kertaan kyselimme rahojemme perään, mutta päätimme odottaa tämän kuun loppuun, jossa menisimme kohtaamaan Ms. Ryanin (Deirdre) silmästä silmään.
Kuitenkin, toissapäivänä (tiistai) seuraava tiedonanto saavutti inboxini:

Dear Vilma

I have received the refund cheque for the difference between on campus and off campus accommodation, please collect it in my office in the main building at DO-033, or send me your postal address and I will post it out to you.

Jospa tämäkin asia saataisiin VIHDOIN pois päiväjärjestyksestä? Valmistauduin kuitenkin huolella kohtaamaan dear old Deirdren: otin kaikki laskelmat sun muut liput ja laput mukaan - jos vaikka shekin summa olisi jotain aivan käsittämätöntä. Tämä kaikki oli kuitenkin turhaa, sillä shekki oli asianmukaisesti arvoltaan 249€.
Käytin tosin tilaisuuden hyväkseni ja annoin d.o.D.:lle hieman palautetta tästä koko kikkailusta - sen laillisuudesta jne. Deirdre kertoi että tämä oli kuulemma ensimmäinen kerta kun näin oli käynyt. No, meidän puolesta on ihan sama oliko se ensimmäinen vai sadas - ei paljon lohduta että aiempina vuosina täällä olleet ovat saaneet juuri ne asunnot, jotka heille on luvattu. Meille kävi kuitenkin näin.

Vielä tähän loppuun täytyy todeta että Brookfield Hall on osoittautunut kuitenkin kelpo asuinpaikaksi - vaikkei henkilökunta liikoja tiedäkään ja vaikka kaikkialle on pitkältä tuntuva matka. Huoneeni on mukava, lämmin ja siisti. Bussit kulkee - epäsäännöllisen säännöllisesti - eikä tuo matkakaan nyt liian paha ole. Nettikin pelaa (vaikkakin hitaasti ja pätkien) - Dromroessa nimittäin on kuulemma ollut yhteydet poikki viime perjantaista lähtien. Hah.

Kotiasiat on kunnossa... (alkuperäinen teksti 29.9.2005)

Kotiasiat on yhä kunnossa, urheilu maistuis jossei olis flunssa. Sen verran vaan pitää tuotakin tekstiä paikata, että selvisipä typerykselle tässä, että lokerovuokra ei suinkaan ole 2€ kerta, vaan tuo kakkonen jätetään ns. pantiksi, jonka saa takaisin kun sen avain-kello-systeemin palauttaa. Onneksi en ehtinyt "menettää" kun yhden kakkosen... (emmä tyhmä oo, vähän hidas vaan...)

Organisoitu Irlantilainen JonotusSysteemi (OIJS) (alkuperäinen teksti 4.10.2005)

Tämä nyt on huhua vaan, mutta International Society on kuulemma vaihtanut retkille-ilmoittautumis-systeemiään: kaikkien reissulle haluavien ID kortit otetaan haltuun, ja sieltä arvotaan lähtijät - jokainen onnekas saa ottaa yhden kaverin mukaan. Onhan tuo tietysti parempi kuin ekalla kerralla koettu OIJS. Emme kuitenkaan aio lähteä katsomaan pitääkö tämä huhu paikkaansa vaan lähdemme omalla porukalla su-ti Dublinin valoihin (jos hostellin varaus nyt onnistuu...).

Erään pankkitilin tarina (alkuperäinen teksti 7.10.2005)

Tämän viikon maanantaina kävin kyselemässä - taas - että onhan tili nyt auki, ja onko Suomesta lähettämäni rahat tulleet perille. Vastaus molempiin oli myönteinen. Lisäksi annoin itselleni kertoa, että automaattikorttini VOISI olla noudettavissa keskiviikkona. Voi miten hieno päivä!

Keskiviikkona sitten, kun olin ensin noutanut d.o.D.:ltä asunto-shekkini, painuin mieli toivoa täynnä Ulster Bankiin. Esitin asiani ja jäin pelonsekaisin tuntein odottamaan. Ja odotin. Ja odotin. Päätin lopulta käydä kuitenkin tallettamassa shekin siinä odottaessani. Kesken tämän toimituksen setä on lopulta löytänyt tunnuslukukuoreni, muttei korttia. Yllättävää.
Mutta lisää yllätyksiä oli luvassa, sillä shekkiäni tallettanut tyttö kiskaiseekin ässän hihasta - ja korttikuoreni tiskin alta. Tittidii! Voitte kuvitella että poistuin pankista hyvillä mielin. Vihdoin TÄMÄKIN asia on kunnossa. (eihän siihen mennyt kuin kolme viikkoa!)

Tapahtui kuitenkin vielä myöhemmin samana päivänä: puhelin soi. Ruokakaupassa. Vastaan, ja nainen langan toisessa päässä esittäytyy "blim-blam-diipa-daapa, hello!" "uh, hello!"
Pitäis kuulemma mennä allekirjottamaan jotain, kun jostain puuttui puumerkki. Totesin, että onnistuuhan se, mutta mihin siis pitikään tulla. Ja - yllätys - pankkiin. Olisihan se nyt tietysti ollut liikaa. Ehdin jo miettiä, että pitikö se shekki allekirjoittaa vai mitä hittoa.

Tänään menin sitten vielä käymään tuolla jo niin tutuksi käyneessä konttorissa, ja allekirjoitus tarvittiin johonkin pankin omaan varmennuspaperiin - siis että ne voi vielä pankista varmistaa, että onkohan kaikki niiden saamat jutut mun allekirjottamia. Hauskaahan oli kuitenkin se, että se setä, joka multa sen nimmarin siihe paperiin otti, ei kattonu mun papereita. Mä oisin voinu räveltää kenen vaan nimmarin kenen vaan paperiin, jos ois niikseen ollut.

Loppukaneettina vielä JälkiKirjoitus-vuodatukseen pitää vielä mainita tästä täkäläisestä systeemistä, jossa juuri tuo nimikirjoitus on melko merkittävässä osassa. Kaikissa kaupoissa, joissa olen tähän mennessä maksanu Visalla, on juuri tuota nimmaria - sekä kortista että kuitista syynätty melko tarkasti. Aran Islandsilla suomalainen Esa ei meinannut saada ostoksiaan, kun kuitin nimmari ei kassan tädin mielestä ollut samanlainen kuin kortissa. Me Jonin kanssa vähän naureskeltiin moiselle - Suomessa kun juuri kukaan ei tuota nimmaria syynää. Ja itsellänikin on ehkä kolme eri versiota nimmarista, joita käytän vähän fiiliksen mukaan. Seuraavalla viikolla vaan tuo naureskelu meinasi kostautua, kun kampuksen kirjakaupassa myyjä-tyttö pyysi minua kirjottamaan nimmarini uudestaan, kun kuitin suherrus ei kuulemma näyttänyt oikealta. Selvisin tilanteesta kuitenkin ajokorttia näyttämällä - jolla koto-Suomessakin olisi nuo vajaan 60€ ostokset pitänyt kuitata.
Ihan hieno - joskin omituinen - systeemi. Hyvä toisaalta että syynäävät. Täytyy vaan ottaa vähän huolellisempi ote tuohon kuittailuun. :)

Mutta, Kettu kuittaa nyt täältä nummilta. Lisää jälkipyykkiä, kunhan sitä ehditään tuottaa.