Jokakuun Bailueläin?

Eli tässä on tullut kirjoteltua kaikesta muusta häsläyksestä, niin on nuo tärkeimmät - eli BILEET - jääneet vähemälle huomiolle. Tarkkasilmäisimmät ovat tosin varmaankin huomanneet, että joitain bile-hiluilu-kuvia on tuonne valkokuvaosioon (http://spaces.msn.com/members/luimnigh) ilmaantunut - mutta selitykset ovat jääneet puuttumaan. Toisaalta, kaipaako tuo peruskemutus niin selittelyä?

Joka tapauksessa, ensimmäisen kahden viikon aikana aloin tuntea itseni jo pahimman luokan vässykäksi, kun lähes kaikki illat tuli vaan istuttua jossei kotona koneen ääressä niin naapurissa (saksantytöt huoneessa 716) himajumituksessa. Asia alkoi korjaantua Aran Islandsilla, jossa tuli tosiaan vierailtua pubissa hieman pidemmän kaavan mukaan. Tuon jälkeen, kun KV maanantaina ilmaantui maisemiin, niin tiistaina olimmekin jo Åke Karan tahdittamina pistämässä paikallisessa jalalla koreasti.

Mutta siis Suomeksi. Mikkeli-koulututtu Vesa kutsui itsensä kylään jo tuossa kesällä, ja maanantaina 3.10. sitten ilmiintyi Limerickiin. Olimme kuulleet huhuja karaoke-kemuista, joihin sitten päätimme koko porukalla ottaa osaa. Aluksi vain luulimme, että em. kekkerit olisivat olleet keskiviikkona - onneksi bile-poliisimme Katja ja Nici pitivät asioista huolta, eikä kekrit päässeet meiltä sivu-suun.
Alkujuomat nautittiin jo tuttuun tapaan 716:ssa, josta VIHDOIN selvitetyllä yöbussilla pääsimme Stablesiin ja sitäkautta mukaan rientoihin. Karaoke-vihkoa selattuamme, päätimme Vesan kanssa repäistä ja rullauttaa jonkun kipaleen silkalla Suomen kielellä. Luonnollisesti seuraava haaste oli löytää viisu, josta muistaisimme riittävästi em. aikeen onnistumiseksi. Koska Aki Sirkesalon "punatukkainen" ei ole kovin hyvin hallussa, niin päädyimme vanhaan happolauluun paperilohikäärme Puffista. Tampereen Lindan avustuksella saimme kyhättyä kasaan kolme säkeistöä, joiden kanssa olimme suuntaamassa kohti lavaa. Yllättäen vain lavalle - kuulemma paloturvallisuussyistä - ei sallittu kuin maksimissaa kaksi laulajaa, joten jouduimme jättämään Lindan rannalle. Seuraava ongelma tuli siinä, kun kolme säkeistön jälkeen laulu vain jatkui ja jatkui... vedettiin sitten lonkalta loppu in inglis. Mutta yleisönsuosio oli taattu ja raivokas. Linda sai lohdutukseksi juomalipun.
Ilta päätyi takaisin Brookfield Halliin ja naapurblokin puolalaisten luo. Jaksoimme jatkoilla noin vartin. Illan tappioihin lisättäköön uudemmat silmälasini, jotka tulivat kahdessa osassa kotiin. Kai ne purkalla vois korjata, mutta onneksi olin sen verran ollut kaukaa viisas, että toiset lasit olivat myös mukana näillä nummilla.

Viime viikonlopun ohjelma oli puolestaan melko selvä jo pidemmän aikaa, sillä 716:n tytöistä jopa KAHDELLA oli syntymäpäivät niillä nurkilla: Kristina täytti huikeat 22 vuotta sunnuntaina, ja Katjalla on tänään 23-vuotispäivä. Näin ollen lauantaina lähdimme ulos - oikein isomman kautta - juhlimaan ennen kaikkea Kristinaa. Perjantaina olimme tosin käväisseet kansainvälisen klubin järjestämässä Spanish Partyssa, ja suurin osa tytöistä oli myös päätynyt jatkoille ensin Dromroeen ja sitten tänne Brookfieldiin. Me vässykät, Marion, Katja ja YoursTruly, lähdimme tosin kotiin suoraan Sports Clubilta - kuka mihinkin syyhyn vedoten. Jälkipuinneista päätellen ei kyllä harmittanut.
Lauantai lähti tutusti liikkeelle: 716, Stables - josta sitten enää urheimmat (Kristina, Katja, Tim (Katjan poikaystävä) ja minä) lähtivät Limerickin valoihin. Päädyimme Molly's nimiseen pub/yökerhoon, joka oli ammuttu täyteen kekulispäisiä paikallisia, täysillä soivaa musaa ja hikistä ahtautta. Joimme Molly'sissa yhdet ja lähdimme Katjan ja Timin kanssa meneen - Kristinaa emme nimittäin siinä vaihessa löytäneet MISTÄÄN. Neiti kuitenkin ilmoittautui sillä sekunnilla, kun olin päässyt kotiin: viestinä kännykkään: where the hell r u? i'm outside. want to meet ya. miss ya! tell of where to meet ya! Krissy
Oli kiva vastata, et heh, ollaan jo himas. Koita pärjätä.

Seuraavaksi aamuksi olimme sopineet tapaavamme 8.45 mennäksemme herättelemään Kristinaa vienolla onnittelulaululla. Olimme myös hankkineet ison kasan muffinseja, niihin kakkukynttilöitä sekä TIETYSTI hianon lahjan (kirjan, luonnollisesti! ;) ). Väsäsimme muffareista luvun 22, tökimme kynttilät paikoilleen vain huomataksemme, että Kristina - joka on porukan ainoa savuisa - on myös ainoa, jolla voisi olla tulta kynttilöihimme. Sunnuntai-aamu-homeessa siinä hetken pohdittuamme Katja lähti urheana sniikkaamaan tulta Kristinan käsilaukusta. Yllätys oli vain siinä, ettei käsilaukku ollut paikalla. Eikä myöskään itse neiti! (Jälkikäteen kuulimme Krissyn pokanneen yöpaikan Aran Island-reissun tutultaan Barrylta - mutta nukkunut KILTISTI ja TOPAKASTI kaikki vaatteet päällä!)
Synttäri-komissio jätti lahjan ja lisukkeet Kristinan huoneeseen ja lähti takaisin nukkumaan.

Maanantaina, eli eilen, oli sitten Katjan juhlistamisen vuoro. Lähdimme jälleen kerran ensin Stablesiin, jossa oli jonkin sortin trubaduuri-ilta. Harvalle meistä tosin maistui juoma - ainakaan enemmissä määrissä. Tulimme tuolta hieman isommalla porukalla takaisin Brookfieldiin ja 716:een jatkamaan juhlia omalla porukalla. Hyvin rauhallista ja mukavaa - täytyy myöntää. Ja pääsin mm. soittamaan läppäriltäni hieman Whitefish Orchestraa (www.whitefishorchestra.com) tälle kansainväliselle yleisölle (em. on siis pikkuveljeni Rasmuksen bändi - joka soittaa OIKEASTI hyvää musaa!!!). Rasse: uutta matskua odotellessa!!
Nukkumassa oltiin kuitenkin hyvissä ajoin noin puolen kahden aikaan.

Näin siis täällä. Tänään olisi kuulemma TAAS karaoke-bileet. Taitaa jäädä kyllä tältä vässykältä väliin. Viikonlopuksi lähdemme isommalla possella pääkaupunkia katselemaan, silloin joutuu ehkä lauantaina lähteä haistelemaan mm. Temple Barin kuuluisaa tunnelmaa...

Siihen saakka nenä valkoisena? Who knows... ;)