Jaa sää vai?

Kuten ihan ensimmäinen tilitykseni tälle sivulle antaa ymmärtää, täällä pitäisi sataa. Nyt, viikon verran Irlantia kokeneena tiedän, että totuus on hieman monimutkaisempi. Moor komplikeited, juu nou.

Ensinnäkin, täällä ei sada läheskään niin paljon ja hartaasti kuin luulisi. Täällä kyllä sataa, ei sillä, mutta yleensä sellaisina enemmän ja vähemmän kiukkuisina purskauksina, jotka kestää 1-90 minuuttiin. Ehkä tuota puoltatoista tuntia ei pitäisi purskaukseksi nimittää, mutta nimitys johtuu myös siitä, etten vielä ole keksinyt keinoa erottaa tällaista pidempää sadetusta tuosta pikaripsauksesta. Mitkään Suomen sään lait eivät nimittäin päde täällä. Tämä vaatii demonstraation, joten saamanne pitää:
Perustilanne on tämä: katsot ulos ja oletettavasti aurinko paistaa. Ajattelet: jes, tänään on kaunista, voin laittaa samettijakun päälle - ja ehkä nuo kangashousut myös. Vaatearviosta varsinaiseen uloslähtöön kestää ehkä maks. vartin. Tuossa ajassa taivas on jo ehtinyt alkaa suoltaa vettä kansan niskaan. Ja kuten sanottua: joskus enemmän toisinaan vähemmän.

Toiseksi, täällä tuulee aivan julmetusti. Koko ajan. Onhan tämä ns. rannikkokaupunki, tämän pitkän "vuonon" päässä vaan kun ei kuvittelisi olevansa niin tuulen armoilla - mutta kuvitelmat toisaalta harvoin käy toteen. Täällä siis tulee. Ei ehkä niin paljon kuin New Orleansissa, mutta melko paljon Järvi-Suomen kasvatille. Kuvittelin joskus että Tampere on tuulinen kaupunki, mutta voi pojat.

Näiden kahden faktorin - ennustamattoman sateen ja julmetun tuulen - yhdistelmä on sitten Limerick. Koko tähänastisen reissun ihanimman kokemuksen sain tänään, kun tein ex-tempore reissun lähimmille (!) kaupoille (=n. 3 km). Saapuessani "ostarille" taivas juuri rupesi sylkemään päälle. Onneksi pääsin sisälle karkuun. Shopping-spreen loppumetreillä ruokakaupan kassaneiti suvaitsi heittää kommentin säästä:
"... it's pretty warm out, isn't it?" Vilkaisin katonrajaan hilattuja ikkunoita, ja kuinka ollakaan: aurinko paistoi. Kuinka somaa, koska tuo ärsyttävä jalkapatikka voisi olla melko synkkä, jos sen sateessa tarpoisi. Ensimmäisen etapin jälkeen poistin hiostavan kaulahuivin ja jatkoin reippaana matkaa. Juuri viimeiset asutukset ohitettuani mr. weather päätti kuitenkin kostaa, ja julmettu takatuuli sai mausteekseen alati yltyvän sateen. Koska kädet olivat täynnä erinäisiä, melko painaviakin kantamuksia, ajattelin pärjätä "kuuron" läpi ilman sateenvarjoa.
VÄÄRIN!
Siinä vaiheessa kun farkut olivat koko takaosaltaan märät, tukka lepatteli silmillä ja liimautui naamaan ja samettijakun selkämyskin rupesi imeytymään iholle, päätin kuin päätinkin kaivaa tuon titaniciksi nimeämäni sateenvarjon ostoksien alta (Romuhan hajosi jo neitsytkäyttökerrallaan, ei tosin uponnut täysin...). Loppumatkan kotiristeykseen homma toimi, kun tuuli tuli tosiaan koko ajan takaa, mutta käännyttyäni kotia kohti tuuli muuttui pyörteiseksi. Tämän jälkeen jaksoin taistella vettyvän paperikassin, painavan olkalaukun ja ympäri kääntyvän sateenvarjon kanssa noin 500 metriä, jonka jälkeen päätin tyynesti kastua. Pitäköön kuivuutensa! [matkaa tuosta risteyksestä ja liikenneympyrästä BHSVlle kun on vielä ehkä tollainen 1,5km, toim.huom.]

Pahinta ehkä on, että Irlanti melko vastahakoisesti kuivaa sen, minkä on kastellut. :( Onneksi olen keksinyt, että huoneeni ainokaisen patterin yläpuolella on seinälamppu, johon saa kätevähkösti ripustettua hengarin jos toisenkin.

Mr. weather ei siis asu Irlannissa - ei taida raukka olla kuullutkaan moisesta paikasta. Mutta - näillä mennään. Täällä ei ainakaan tule lunta.