Ekat bileet ja shoppailua.

Pe 23.9.2005
Kaksipäiväinen orientaatio huipentui welcome partyihin, jotka pidettiin kampuksemme pubissa The Stablesissa. Kekkerit oli ilmoitettu alkavaksi klo 20, jolloin olisi kuulemma myös ruokaa tarjolla. Tämän vuoksi olimme päättäneet Martan ja German Unitin (saksalaiset Katja, Kristina, Marion, Romy ja Tabea) kanssa tähdätä paikalle ajoissa. Alku oli kuitenkin tarkoitus hengata "kotikylässä" Brookfieldissä muutamien äärellä. Kävi ilmi, että allekirjoittanut oli ainoa, joka oli riittävän kaukonäköisenä hankkinut virvokkeita jo keskiviikkona (bileistä tietämättä), joten etkojuomat menivät siis minun piikkiini.

Kristinan luovuttua yritksistään suoristaa hiuksiaan pääsimme vihdoin lähtemään jalkapatikkaan kohti kampusta - kello oli ehkä 20.15. Perillä selvisi että "ruoka", jota oli ollut melko vähän tarjolla odotettuun väkimäärään nähden, käsitti liha-voitaikina kikkareita, joista ei tullut kuin ehkä paha mieli, jos sitäkään. Baari sen sijaan osoittautui houkuttelevaksi: brittityyliin TÄYTEEN pumpattu tuoppi Bulmers(=Magners suomessa)-siideriä maksoi naurettavat 3,90€. Vastaava annos Guinnesia köyhdytti ostajaa puoli euroa vähemmän.

Ilta oli mielenkiintoinen. Musiikki soi TODELLA kovaa, ja käsitti lähinnä oldies-goldies-tyyppistä humppaa (mm. Macarena, Mambo no. 5 ym. soi illan aikana!?). Pubin melko pienet tilat olivat todella täyteen ammutut, eikä lauma vanhempien valvonnasta vapatuneita jenkkejä ainakaan auttanut asiaa. (välihuomautus: ilmiö, joka on jo Mikkelissä tullut tutuksi; amerikkalaiset vaihto-opiskelijat USEIN villiintyvät vaihdossa, koska - kuten tunnettua - uudella mantereella alkoholin saatavuus on melko rajallista ennen 21 vuoden maagista ikää.) Katjan, Kristinan ja Nikkin kanssa kävimme kuitenkin näyttämmässä muutamia UPEITA muuveja tanssilattialla (Miina + muut siskot: hitsikuu jäi kuitenkin vielä odottamaan seuraavia kekkereitä ;) ) .

Tarjolla olisi ollut ilmainen sisäänpääsy Trinity Roomsiin (yökerho Limerickissä), mutta päätimme jättää tilaisuuden väliin ja jalkapatikoida takaisin BHSViin. Pää kohtasi tyynyn joskus yhden jälkeen aamuyöllä.

La 24.9.5005
Hyvissä ajoin oli sovittu, että lauantaina suuntaisimme VIHDOIN katsastamaan Limerickin keskustan tarjonnan. Mielessä siinteli myös toive tehdä muutamia tarpeellisia ostoksia. Pääsimme noin tunnin aiottua aikaa myöhemmin liikkeelle, ja odottelimmekin bussia tuulisen tien varressa noin kahden pintaan. Keskusta oli täyteen ammuttu, samoin jokainen liike johon edes kuvittelimme menevämme. Siitä huolimatta sain kulutettua kiitettävän määrän rahaa kaikkeen enemmän ja vähemmän tarpeelliseen. Kuvassa Romy, Kristina, Marion, Marta ja Katja O'Connel Streetillä.

Tarpeellisista hankinnoista mainittakoon semi-herätteenä hihaan tarttunut sateenvarjo, jonka ostin reissun viimeisestä etapista, ruokakauppa-Tescosta. Kävi nimittäin niin, että ruokaa shoppailessamme ulkona oli yllättäen alkanut sataa. Siis ihan oikeasti sataa, sillä tähän saakka olin kokenut vain pieniä, lyhyitä ripsauksia. Nyt vettä tuli kuin sen yhden kuuluistan semikaiman helmoista, ja pääsin brassailemaan täydellisellä ajoituksellani.
Suuntasimme siitä sateessa sitten kohti bussipysäkkiä ja toivoimme hartaasti bussin tulevan edes jossain ihmisten ajoissa (kokemuksemme mukaan bussit kulkevat täällä vähän sieltätännepäin ja aikataulut ovat ohjeellisia - jos niitäkään). Aikataulun mukaan bussin olisi pitänyt tulla klo 18.00, mutta kun kello oli jo lähes kymmenen yli, vesi jatkoi vuotamistaan ja laadukkaat Penney'sin paperikassit alkoivat palata selluloosa-muotoon, aloimme pohtia vaihtoehtoisia ratkaisuita. Seurueemme käsitti kahdeksan henkeä, joten saisimme kätevästi kaksi taksillista täyteen. Lisäksi bussi olisi kustantanut 1,25€ lurjukselta, kun taas taksin tiedettiin maksavan 8-10€. Päätöksen sinetöi lopulta fakta, että bussikyydillä joutuisimme tarpomaan joka tapauksessa noin kilometrin siinä sateessa pysäkiltä kotiin. Asiaa tietysti auttoi myös se, että bussipysäkkiä vastapäätä sattui olemaan taksitolppa.

Uudesta sateenvarjosta vielä sen verran, että pysäkillä värjötellessämme Katja ja Romy totesivat sen olevan "kaputt" - eli rikki. Niinhän se raippa räjähti ensimmäisellä käyttökerralla - muttei sentään käyttökelvottomaksi, joten hieman ontuvan varjon kanssa jatketaan eteenpäin. :)

Ai niin. Mitään ns. tavoitehankinnoista en saanut tehtyä. Ehkä sitten ensi kerralla...