Orientoitumista

Tutustuminen orientaation alkupuheiden mukaan Irlannin - ellei maailman - kauneimpaan kampukseen alkoi oikeastaan jo eilen, kun toisen kämppikseni, espanjalaisen Martan kanssa teimme omatoimimatkan koululle. Vastassa oli omituinen määrä betoni-lasisia rakennuksia, kyseenalaista viehtymystä jäätävän leveisiin farkkuihin tuntevia irlantilaisia ja tihkusadetta. Betonissa ja lasissa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta jos sisä-arkkitehtuuri käsittää Suomessa perustuksissa käytetyn näköisiä betoniharkkoja seinämateriaaleina ja lattioita verhoaa likaläikkäinen harmaa kokolattiamatto, niin vaikea sitä on modernina, kauniina tai viihtyisänä pitää. Tai sitten olen vaan melko suppea.

Varsinainen orientoituminen alkoi kuitenkin tänään muutamalla asiaan kuuluvalla tylsällä puheella ja ylipitkällä jatko-opiskelijoiden lajittelulla. Meidät Erasmus-opiskelijat komennettiin vaan pysymään hiljaa paikallamme muiden vaihto-oppilaiden (mm. jenkit, nipponit ja kanukit) ja muista Brittein saarten opinahjoista siirtyineiden kanssa. Oli tylsää. Jos olisi ollut vielä hieman tylsempää niin olisin tullut sinkkiarkussa kotiin. Tämän tylsyyden jälkeen meidät Erasmuslaiset komennettiin aulaan. Mietimme vain, että minkä takia sitä komennusta ei voitu tehdä ENNEN tuota jaottelua??

Aulassa pääsimme vihdoin hakemaan info-pakettia, joka oli evätty meiltä aamulla, koska puhe-tylsyys piti päästä aloittamaan ajoissa. Voin kertoa että ehdimme kököttää auditoriossa n. vartin ennen kuin KUKAAN "esiintyjistä" vaivautui paikalle - ja pääsimme sieltä pois noin vartin myöhässä.
Infopaketissa oli kuitenkin päälimmäisenä esitäytetty ilmoittautumislomake. Omassani luki komein kirjaimin: Ms. Ulrikka Kujala. On aivan riittävän omituista millä logiikalla KOLMAS nimeni oli valikoitunut etunimekseni tähän lomakkeeseen, mutta että se oli vielä kirjoitettu väärin... Nipussa alempana olevassa lomakkeessa KAIKKI kolme nimeäni oli kuitenkin kirjoitettu täysin oikein. Go figure.
Myöhemmin iltapäivällä itse ilmoittautumistilaisuudessa sainkin sitten seistä jonon tukkona, kun konetta hipelöivä naishenkilö ei meinannut osata korjata nimeäni koneelleen. Eikä tainnut edes onnistua, sillä hetki sitten kun kävin kirjoittautumassa ULn sähköiseen tietokantaan, niin siellä tuo nimihirviö ULRIKKA yhä/taas komeili. Taitaa vihulainen seurata minua näillä nummilla...

Orientaation iltapäivässä saimme nauttia kiertokävelystä tällä kauniilla kampuksella - joka kyllä osoittautui kauniiksi ulkoisesti. Sisätila-arkkitehtuuri sen sijaan kaipaisi mielestäni kevennystä - mutta ehkä se on vaan minä. Oppaanamme tällä kiertokävelyllä oli melko hentoääninen Eamonn, joka osoittautui oikein mukavaksi kaveriksi. Ilmoitti kyllä olevansa seuraavalla tapaamiskerrallamme irlantilaisittain umpikekulissa - mutta eihän se miestä pahenna. Eihän?

Illalla kävimme vielä nauttimassa ilmaisen illallisen kampuksella - ja samalla reissulla totesimme että a) Irlannissa bussit kulkevat - tai sitten eivät. Tänään eivät kulkeneet. Ja b) kävelymatka kampukselta tänne Brookfield Halliin ei ole ollenkaan niin paha kuin bussikyytiläisenä on tuntunut. Taitoin matkan kansainvälisesti viiden saksalaisen ja Martan kanssa.

Huomenna on luvassa ensimmäiset BILEENI täällä - suunnittelimme jo saksalais-espanjalais-suomalaisessa seurueessamme aloittavamme etkoilun pussikaljoilla kampuksen pusikoissa. Ja seuraavassa syyt tähän teinimäiseen ratkaisuun: bileet alkavat klo 20, mutta viimeinen bussi (joka lähes varmasti kulkee) menee täältä 17.45.

Creativity rules!