Erään pankkitilin tarina

Jo hyvissä ajoin olin päättänyt avata Irlannissa pankkitilin, jolle sitten Solo-tunnuksillani voin kätevästi siirrellä Suomen tileilläni makaavia MILJOONIA. Prosessi alkoikin kuin huomaamatta...

Torstai 22.9.
Orientaation ensimmäisenä päivänä kiertelimme ympäri kampusta, kun päärakennuksen kahviossa jouduimme yllättäen sumaan. Kaaoksen keskeltä luoksemme pyrähti topakka täti:
"Is anyone of you going to open a bank account?"
Hölmistyneenä vain nyökkäsin, jolloin tämä tehopakkaus raahasi minut pöydän ääreen täyttelemään useampisivuista kaavaketta. Samaan hengenvetoon jo mainittu trombi kollegoineen ehti riistää meiltä pankkitiliin vaadittavat dokumentaatiot: kuvallisen henkkarin ja yliopistolta saadun kirjeen, joka todistaa osoitetietomme. Mukanani oli vain ajokortti, joten tarjosin sitä - ja Ulster Bank nieli sen nikottelematta. Kopioituaan tositteemme ja saatuaan hyväksyttävän määrän tekstiä vihkosiinsa pääsimme jatkamaan kierrosta.
Olin tyytyväinen, että sain tämänkin asian hoidettua tehokkaasti pois päiväjärjestyksestä.

Maanantai 26.9.
Suomen eurojen huvetessa uhkaavasti lompakossa päätin topakkana tyttönä mennä kyselemään edellisellä viikolla availemani tilin perään. Tämähän on myös melko kätevää, sillä Ulster Bankilla on konttori kampuksella. Marssin siis konttoriin ja esitin asiani. Hyvin ystävällinen poika tiesi kertoa, että tilin pitäisi olla auki loppuviikosta. Hyvä niin.

Myöhemmin iltapäivällä pankista kuitenkin soitettiin: Suomalainen ajokortti ei nyt kelpaakaan valokuvallisesta henkilöllisyystodistuksesta - vaan tarvittaisiin JOKO passi (ymmärrettävää) TAI Limerickin yliopiston opiskelijakortti (ei niin ymmärrettävää). Koska passin kanniskeleminen ympäri näitä nummia ei houkuttele niin päätin pistäytyä konttorissa opiskelijakortin kanssa. Tuolloin tiistaina korttini - jälleen kerran - kopioinut poika sanoi, että tilin pitäisi olla auki loppuviikosta. Torstai-perjantai-akseli olisi kuulemma mahdollinen.

Torstai 29.9.
Puhelin soi iltapäivällä.
Ulster Bankista hyvää iltapäivää (in inglis kuitenkin), ja et pitäis nyt saada se sun passi tänne.

Että mitä!!?

Siinä vaiheessa täytyy myöntää että pinna katkesi. Puhelun soittanut tyttöraukka joutui kyllä melkoiseen pyöritykseen kun annoin hieman kommenttia tästä UBn systeemistä. Enitenhän ärsyttää tämä paikallinen "oon vaan töissä täällä - enkä tiedä siis mistään mitään"-systeemi. Eli että asiakasta pomputetaan konttoriin kerta toisensa jälkeen, ja silti joka kerta jää sama tyhjä arpa käteen. Yritin vielä kysellä tältä tytöltä, että kannattaisikohan alkaa tilailemaan Suomesta syntymä- ja virkatodistusta - ihan jos niitä nyt seuraavaksi kysyttäisiin?

Vein passin samana päivänä näytille. Mainittakoon nyt vielä, että passin kysyminen tällaisessa yhteydessä on enemmän kuin ymmärrettävää, mutta jos joku vaan olisi vaivautunut sanomaan sen heti. Ettei olisi tarvinnut ravata tuolla konttuuurissa alvariinsa. Hieman tehotonta minun makuuni.

Nyt kuitenkin poistuin pankista luottavaisin mielin. Poika siellä oli nimittäin sanonut, että tilin pitäisi olla auki saman päivän aikana.

Maanantai 3.10.
Jos tili on luvattu auki torstai-iltapäiväksi, ei liene kohtuutonta mennä kysymään asian perään seuraavana maanantaina, eihän? Näin siis tein.

Hetken info-tiskin pojan hikoilua katsottuani aloin pelätä pahinta. Ja näinhän siinä siis kävi: Ulster Bankin ammattitaitoinen henkilökunta OLI KADOTTANUT KOKO FILENI. Eli ei jälkeäkään niistä neljästä todistusjäljennöksestä, joiden takia olin koko edellisen viikon ravannut konttorissa. Eikä myöskään sitä "vihkosta", jota jo n. puoltoista viikkoa sitten täyttelin. Voi miten täydellistä.

Nyt kuitenkin pääsin jo toimiston puolelle, jossa YSTÄVÄLLINEN Mary O'Connell avasi minulle tilin - kuitenkin sillä edellytyksellä että toisin passin ja yliopistolta saamamme kirjeen vielä näytille. Vasta tuolloin tuo tili saataisiin aktivoitua käyttöön.
Fair enough, nyt sain kuitenkin VAKUUTUKSEN siitä että jotain tapahtuu - ja Mary sanoi, että jos joku/kukaan vielä soittaa tms. pankista, niin voin sanoa hänen hoitavan asiaani. Vihdoin jotain edistystä!!

Tiistai 4.10.
Vein kirjeen ja passin pankkiin. Tälläkin kertaa sain palvelua joltain uudelta naamalta, joka juoksenteli aikansa ympäri pankkisalia etsimässä Marya (jonka nimen olin kuitenkin tajunnut tipauttaa heti ovelta). Tämän kertainen tyttö käveli siis passini kanssa etsiskelemässä papereitani - jotka saatuaan totesi, että ULn antama kirje ei käy, koska filessäni oli jo edellisenä päivänä otettu kopio ULn opiskelijakortista. Kaksi saman tahon myöntämään todistusta ei siis käy - joka selittää edellisen viikon säätämisen. Hassua oli kuitenkin se, että tätä todetessaan hän myös puristi Suomalaista passiani toisessa kädessään. Totesin vaan, että entä tuo passi... eikös se nyt ole vähän niinkuin kuvallinen henkilöllisyystodistus? Vai olenko vaan tyhmä suomalainen, joka on antanut itselleen uskotella moista...

No, tämän jälkeen pankkihiljaisuus on ollut täydellinen. Mitä nyt Nordea sekoitti keittoa vielä hieman sulkemalla ulkomaanmaksupalvelunsa juuri tiistai-keskiviikko-torstai-akselille. Sain kuitenkin vanhasta versiosta lähtemään ensimmäiset yritelmät riihikuivaa kohti Irlantia. Katsotaan nyt mitä ne vielä keksiikään...

Jos olisin kaiken tämän edes AAVISTANUT tuo kaksi viikkoa sitten, olisin marssinut suoraan Bank of Irelandiin: tytöt ovat nimittäin tästä allekirjoittaneen tili-häsläyksestä oppineena tehneet niin, ja heillä tili on auennut yhdellä nimikirjoituksella, osoite-kirjeellä ja passilla. Ja: he ovat saaneet automaattikortin SEURAAVANA PÄIVÄNÄ. Omaani odottelen saapuvaksi EHKÄ ensi viikolla. Jos on onni myöten...

En uskonut näin kovasti haluavani avata pankkitiliä...