Organisoitu Irlantilainen Jonotussysteemi (OIJS)

Tarkoitukseni oli kirjailla em. aiheesta jo ennen viikonloppua - ja ensimmäistä kansainvälisen klubin matkaa - mutta puolalaiset vihulaiset saivat mut houkuteltua pubiin kesken kirjailun. Tässä tulee siis teksti ajantasaistettuna...

OIJS; osa 1.
Ensimmäiset kosketuksemme tähän Irlantilaiseen ihmeeseen - eli OIJS:ään - toteutui viime keskiviikkona. Tuolloin Sports Arenalla järjestettiin clubs and societies open night, jossa oli ensimmäinen ja ehkä paraskin mahdollisuus liittyä näihin eri kerhoihin ja klubeihin. Kaikkien vaihtarien mielissä siinteli International Societyn jäsenyys, koska todella monet meistä oli kuullut, että tähän jos mihin klubiin KANNATTAA liittyä. Syynä tähän suositukseen on ennen kaikkea juuri tämä mahdollisuus nähdä Irlantia halvalla, sillä kerho järjestää paljon ja huokeita reissuja ns. must-see-paikkoihin.

Tässä vaiheessa on hyvä muistuttaa mieliin pari faktaa: meitä Erasmus-vaihto-oppilaita on täällä nyt syksyllä n. 250. Lisäksi muita vaihtareita - siis Euroopan ulkopuolelta - on noin toinen mokoma.

Tuossa messu-tapahtumassa kävi sitten ilmi, että tuo International Societyn tiski oli noin metrin levyinen vanerihökötys parin muun klubin puristuksessa. Saavuttaessamme tuon paikan, sen eteen oli muodostunut pienoinen jono, jonka hännille kuuliaisina liityimme. Melko pian kävi kuitenkin ilmi, että nopein tie tulisi olemaan tunku+kyynärpäät, sen verran ahnaasti kansainväliset kollegani tiskiä koettivat kepulikonstein lähestyä. Lopputulemana oli suhteellisen epämääräinen tungos, rock-konserttimainen kaaos ja lopulta eläimellinen taistelu elintilasta. Kaiken huipuksi yliopiston joku-byrokratia oli sanellut, että klubeihin liittymis-kaavake-kirjasia sai jokaisella klubilla - koosta riippumatta - olla käytössä yhtäaikaa vain kaksi. Se fakta, että näissä kaavakkeissa myös kysyttiin mitä oudoimpia asioita (osoite kotimaassa jne. ), ei myöskään edesauttanut tuon tungoksen sujuvaa purkautumista.

Itseäni ihmetytti tässä vielä ehkä enemmän se, että vaikka kerholla näytti olevan riittävästi henkilökuntaa tiskin takana, ketään heistä ei kiinnostanut tulla tiskin eteen organisoimaan syntynyttä kaaosta johonkin hieman järkevämpään muotoon. Ehei, karkkia sen sijaan tarjottiin - ja tämä Organisoitu Irlantilainen Jono sitten tukki koko käytävän, niin etteivät ketkään muutkaan päässeet ohittamaan IS:n tiskiä.

OIJS; osa 2.
Kai siitä on annettava kansainväliselle kerholle propsit, että he ovat antaneet meille ensimmäiset kaksi kosketusta tähän niin viehättävään ja houkuttelevaan Irlantilaiseen ilmiöön. Toinen kokemuksemme nimittäin tuli heti seuraavana päivänä, torstaina. Tuolloin järjestettiin IS:n kokous, jossa oli myös ensimmäinen - ja ainoa - mahdollisuus ilmoittautua syksyn avausreissulle Aran Islands:ille (www.visitaranislands.com). Olimme porukkamme kanssa ajatelleet tunkea itsemme mukaan tuolle reissulle, ja edellisenä iltana saamiemme vinkkien perusteella olimme paikalla ajoissa. Eräs KV kerhoa edustanut tyttö oli nimittäin antanut meille seuraavat tiedot:
- Retkelle mahtuu mukaan 51 henkeä (n. 10% vaihtareista... )
- Kannattaa yrittää päästä mahdollisimmaan eteen seuraavan illan kokouksessa
- Rahat pitäisi olla valmiina - eli tuo 35€, jonka reissu kustantaa
- Kaikki muu on maksettu tuolla summalla, paitsi ruuat ja juomat.
- Oma pyyhe pitäisi ottaa mukaan.

Näillä eväillä olimme siis ajoissa pääkallopaikalla ja pääsimme kuin pääsimmekin eturiviin ihmettelemään. Luulimme, että listaa kierrätettäisiin penkeissä - koska tuo n. 300 hengen luentosali, jossa kokous pidettiin, tuli tupaten täyteen. Mutta toisin kävi: alkulöpinöiden jälkeen kolmesta paikalla olleesta IS:n hallituslaisesta kaksi alkoi ottaa vielä jäseneksi liittymättömien tietoja ja yksi hoiti retki-ilmoittautumiset. Huoneen edessä.

Koskaan en ole nähnyt moista väkimassan mobilisoitumista! Itsekin pomppasin kuin vuorigaselli (uskokaa pois!) eturivin pöydän yli - vain jäädäkseni aamun erikoistarjous-eläkeläisryntäykseen verrattavissa olevan väkijoukon puristuksiin. En olisi edellisen illan jälkeen uskonut sen olevan mahdollista, mutta näin vain kävi: ihmiset olivat vielä hullumpia. Siellä kiivettiin, survottiin, työnnettiin - ja ainakin allekirjoittaneen toimesta myös huudettiin ja kiroiltiin kaikilla mahdollisilla kielillä. Seuraavassa melko pienessä ja kaukaa otetussa kuvassa torstai-illan OIJS:tä. Lista ja sitä huoltava poikaraukka ovat nuolen osoittamassa paikassa.

Pääsimme kuitenkin mukaan reissulle, mutta kokemuksena nämä kaksi OIJS:ää ovat olleet sen verran epämiellyttäviä, että seuraavat retket päätimme tehdä omin päin. Eli toisin sanoen, IS: pitäkää tunkkinne!!