1300 kilometriä sitten...

Eli, jos lähdetään tutusti p**se edellä puuhun, niin todetaan tähän alkuun, että kotona ollaan - ehjinä ja hengissä. Matkaväsyä on tosin hieman havaittavissa - eikä sitä ainakaan helpota se fakta, että torstaiaamuna pitäisi aamupäivästä ilmiintyä Dublinin kansainväliselle lentokentälle ja ottaa Ryanin kokan kanssa suunta kohti Suomea, Pirkkalaa ja lopulta Kinkomaata.

Mutta ennen sitä pitäisi varmasti kertoa jotain trio töhellyksen(MinttuSorsa, Olli ja mä) matkasta Irlannin vihreillä veroilla ja tuulisilla rannoilla. Matkan aikana tapahtui kuitenkin niin paljon kiinnostavaa ja hauskaa - siis ainakin meidän mielestämme, että tämä tarina ansaitsisi hieman paremman erittelyn. Reissusta kun voisi kertoa tylsästi päivä kerrallaan "ajettiin sinne-tänne-tuonne, nähtiin kiviä, lokkeja ja maalattuja lampaita, syötiin siellä, oli hyvää, nukuttiin kyljellämme kuorsaten koko yö" Tylsää. Toisaalta siitä voisi kertoa kaikkien eri elementtien kautta: autoilu tällä hullulla saarella, ruoka ja ruokapaikat, ne parit hassut nähtävyydet joilla käytiin, majoitus... --- mutta jaksaisiko siitäkään kukaan innostua. Tai no, toisaalta, jaksaakohan tästä blogista nyt muutenkaan kauheasti kukaan innostua - paitsi minä ;);) !

Niinpä päätinkin kirjoittaa tämän kertomuksen kokonaisuudessaan joskus myöhemmin. Asiaa täytyy nimittäin pohtia ja prosessoida (ja ehkä unohtaa tarpeeksi, että saa järkevää tekstiä syntymään? Toim. kys.) Paljon siis koettiin, nähtiin ja maisteltiin tuossa vajaassa kuudessä päivässä - ja niin outoa kun se onkin, niin vasemmanpuoleinen liikenne tuntuu jo todella tutulta (1300 km kun sitä "väärää puolta" harjoitteli...)! Mukavaa lähteä siis käymään Suomessa, ettei nämä Irlannin "pahat tavat" liikaa tartu. Sen verran voin tosin mainita, että jos joku saattaisi joskus tässä - ennen tuon kaiken kattavan raportin julkaisemista ;) - kaipaamaan tietoja automatkailusta Irlannista, niin allekirjoittaneeseen voi enemmän kuin mielellään ottaa yhteyttä. (0527493@student.ul.ie)

Nyt on pakko mennä ottamaan matsia vanhan hajupommin, Nukku-Matin kanssa. On sen verran vihannes-olo tämän päivän n. 370 km ajourakan jälkeen.

Nighty-night.