Abulia.

Abulia on taas löytänyt minut. Kun pitäisi sitä ja pitäisi tätä, mutta löytää itsensä tomuttamasta repunpohjia, kääntämästä sukkia ympäri ja pohtimasta että kai sitä pitäisi siivotakin joskus. Pitäisihän sitä, aika paljon kaikkea.

Toisin sanoen; kouluhommat alkavat kaatua päälle. Tai ei nyt vielä kaatua, mutta uhittelevat mokomat melko inhottavasti. Huomenna olisi median tutorialissa pidettävä presis, siis presentaatio eli tylsällä suomella esitelmä. Tätä sitten olen tänään valmistellut analysoimalla erästä viime maanantain Ilta-Sanomien juttua. Ensisilmäyksellä juttu oli täynnä ideologiaa, mutta jo toisella lukemalla se oli pelkästään huono. Oli siinä tosin sitä vaadittua nainen-mies-vastakkainasettelu-ideologiaa, josta sain riittävästi asiaa pystyäkseni hoitamaan osani huomisesta pre... siis esitelmästä. Kuitenkin se myös jaksaa ihmetyttää, että miten noin aneemisesti kirjoittavia toimittajia onkin lehdet pullollaan. Eikä tuo edes ollut ainoa surkea lehtijuttu, jonka viime aikoina olen lukenut.

Niin, siis toin mukanani matkapäivän iltapäivälehdet - joita en sitten paremman kirjan takia saanut matkalla luettua. Ja, kuten edellisestä poustauksesta ehkä saattoi huomata, viime viikolla ei juuri ollut aikaa lueskeluun, kun piti bilettää, käydä leffassa, kokata, katsoa musikaali ja siinä sivussa jossain välissä yrittää opiskellakin. Totesin, että paras veto taitaa olla siirtää nuo lehdet vessaan, jossa istunnoilla usein kaipaa jotain kaakeleita virikkeellisempää viihdykettä. Näin ollen olen siis lukenut viime maanantain iltapäivälehtiä jo reilun viikon. Hyvä minä.

Mutta takaisin abuliaan. Nytkin minun OIKEASTAAN pitäisi lukea OB (=Organizational Behaviour) kurssin esseetä varten. Sen deadline PITI olla maanantaina, mutta saimmekin yllättäen lisäaikaa perjantaihin saakka. Olin melko riemuissani - kunnes tajusin, että seuraavalla viikolla täytyisi palautta historian essee, josta olen jopa saanut tähän mennessä aiheen valittua (Could the protestant reformation have happened without printing?). Eli helpointa ja kätevintä olisi nyt vain saada se OB-essee tehtyä, tällä viikolla, ja panostaa ensi viikolla tuohon historiaan. Abulia nyt vain sotkee kuvioita.

Koulujuttujen lisäksi abulia sotkee myös aiottua terveempää elämääni. Alkutaipaleella hyvin aloitettu urheilu-ura on nyt Ollin ja koulukiireiden jälkeen hieman jäänyt, ja sekin kärsii tästä opintoabuliasta. Kunnon opiskelijanahan pistän esseet, lukemiset ja pre... esitelmät TIETYSTI urheilun edelle, ja kun abulialtani en kykene noita kouluhommia hoitamaan, niin samalla jää urheilut aikomuksen asteelle. Tämä päivä on hyvä esimerkki: olin luennolla 12-14, tai oikeastaan luennot loppuivat jo yhden aikoihin. Tulin tuolta kotiin ja aloin tehdä tuota huomista esitystä ja sen kirjallista versiota. Sen jälkeen söin myöhäisen lounaan jonka jälkeen abulia iski. Nyt olenkin sitten kirjoitellut tätä ja harmitellut, kun pitäisi niin paljon.

Näiden akuuttien abulian uhrien lisäksi on tietysti vaikka kuinka paljon muita juttuja, joita pitäisi saada tehtyä: pitäisi kirjoittaa vielä kattava raportti meidän hullusta automatkastamme - ehkä tänne. Pitäisi päivittää tuota surullisesti heitteille jäänyttä englanninkielistä versiotani tästä. Pitäisi löytää/keksiä Ollille mind-blowing synttärilahja. Pitäisi varmasti alkaa etsiä joululahjoja. Pitäisi pestä pyykkiä. Pitäisi syödä paremmin. Pitäisi muistaa vanhojakin ystäviä maisemakorteilla. Pitäisi nyt (vaikka hampaat irvessä) nauttia tästä vaihtojaksosta. Pitäisi. Pitäisi. Pitäisi. Pitäisi...

Tuostahan voisi vielä stressaantuakin, kaiken kukkuraksi. Ehkä sitäkin pitäisi kokeilla? No, stressi kuitenkin tappaa, joten yritän nyt vain tehdä kahta tai kolmea asiaa kerrallaan (tällä hetkellä menossa haut Helecon-tietokannasta, yhden journal articlen luku ja tämän blogin päivitys...). Ei sitä kaikkea kai täydy ihan samalla kertaa ehtiä? Innolla vain odotan kun tuo kesätyökisailu tuossa kuukauden päästä alkaa - maisteriohjelmahauista puhumattakaan...

No, jos vaikka saisi nämä esseet tuherrettua alta pois ennen sitä.

Jos siihen mennessä yrittäisi muistaa että pitäisi myös ehtiä elää hieman.